8.11.2017Teksti: Tapani Ruokanen

Tarpeellinen Tuntematon

Reformaation alkamisesta tuli viime viikolla 500 vuotta. Se tuli mieleen, kun katselin Aku Louhimiehen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta. Miksi? Keskiajalla ihmisen elämä oli täynnä pelkoa, kauhua, epävarmuutta ja outoja voimia, joille ei voinut mitään. Kuolema hallitsi arkea. Juuri sellaisena avautuu sota uusimmassa Tuntemattomassa, jota joku itseään isommassa mediassa kirjoittava kriitikko jo ehti nyrpistelemään. 

k-04-2015-08-Tapani Ruokanen

Moni pelkäsi, että kolmas versio samasta Väinö Linnan kirjasta saattaa olla liikaa. Entä kuinka mahtavat selviytyä näyttelijät, joista moni on ehtinyt kulua television sketseissä. Ja olisiko lopputulos itsenäisyyden juhlavuoden pönötystä? Ei ollut. Elokuva toimi, ja näyttelijät olivat niin kovan luokan ammattilaisia, ettei tullut mieleenkään heidän menneisyytensä tv-ilveilijöinä. Miksi näin?

Elokuvasta puuttuu täysin sodan ihannointi. Se esittää mieltä raastavalla tavalla sodan kauhistuttavuuden, ihmisen pienuuden ja elämän järjettömän sattumanvaraisuuden. Samat pelot, jotka olivat arkipäivää keskiajan ihmiselle ja ovat yhä miljardeille, jotka elävät köyhyyden maailmassa, täällä ja muualla. Hyvinvointivaltion itsetyytyväisille on palautettava aina mieleen, kuinka raakaa elämä oikeasti on, kun huomisesta ei ole tietoa eikä tässä päivässä turvaa. Viesti tuli perille: kuitenkin me selviämme.

Sota kosketti kaikkia ja jokaisessa suvussa on yhä joku muisto siitä. Oma isäni kuoli 32-vuotiaana 100-prosenttisena sotainvalidina. Se tuntuu yhä. Oli hätkähdyttävää, miten omien lasten ikäiset nuoret joutuivat lähtemään. Sodasta hengissä selvinneetkin olivat murtuneita ihmisiä, kuten Timo Korhosen loistava dokumenttielokuva Sodan murtamat kuvaa. Kuva ilman sanoja näyttää sen myös Tuntemattomassa.

Näissä uusimmissa sodan kuvauksissa itkemme koko kansakunnan surua, kuten yksi Sodan murtamia katsellut kirjoitti. Myös uusi Tuntematon osoittaa tälle sukupolvelle sodan taakan. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhla on täynnä ylevyyttä, hyvä niin. Tarvitaan myös tabujen avaamista, totuudellisuutta, puhdistumista myyteistä.

Meillä on hyvä maine maailmalla, koska vanhat kristilliset arvot, reformaation luterilaiset periaatteet, ovat käytännössä korkeassa kurssissa Suomessa. Meihin voi luottaa ja kansakuntamme tulokset ovat vakuuttavia. Reformaatio vapautti ihmisen pelosta luottamukseen, siis yhteistyöhön. Voimme elää entistä täydemmin ja rikkaammin.

Opettelemme yhä erottamaan olennaisen epäolennaisesta, kun yleinen häly tahtoo tukkia korvamme ja turruttaa aistimme. Tuntematon osaltaan kääntää katseemme omasta navasta siihen hyvään, jota sanotaan siunaukseksi. Sitä on viljalti ympärillämme. Ja lähimmäisiin, kumppaneihimme. Taistelun keskelläkin perhonen lentää, elämä jatkuu. Tulevaisuus on valoisa, mieli kiitollinen. Kansakunta ei heikkene, vaan vahvistuu.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä