15.6.2017Kristiina Miettinen

Täydellinenkö kaunista?

kristiina miettinen

Länsimainen kulttuuri arvostaa kaikessa täydellisyyttä. Naistenlehdissä se näkyy kukoistavaa ja rahakasta kauneusbisnestä palvelevissa otsikoissa: ”Täydellisen vartalon salaisuus. ”Muotoile täydelliset kasvot, huulet ja silmät. ”Viisi vinkkiä täydelliseen ihoon.”

Ulkonäköpaineet ovat julmat. Sosiaalinen media muokattuine kuvineen on vain kärjistänyt tilannetta varsinkin nuorten naisten kohdalla. Tutkimusten mukaan ani harva nainen on tyytyväinen ulkonäköönsä. Erilaisia kauneusleikkauksia ja ei-kirurgisia toimenpiteitä tehdään Suomessakin yksityispuolella yhä enemmän.

Rasvaimu, rintojen suurennus tai huulten täyttö ei välttämättä tee tyytyväiseksi, sillä täydellisyyden tavoittelu ei pääty koskaan. Aina voi olla hoikempi, kiinteämpi, sileäihoisempi ja kauniimpi.

Rypyt ja muut luonnollisen vanhenemisen merkit pitää yrittää peittää, niin sairasta kuin se onkin. Tiedostamme, että nuoruuden ihannointi on mennyt liian pitkälle, mutta harva uskaltaa uida vastavirtaan.

Japanilaisessa kulttuurissa vaikuttaa toisenlainen kauneusperinne: wasa-sabi, epätäydellisyyden estetiikka. Sen mukaan keskeneräinen voi olla kauniimpaa kuin viimeistelty, kulunut kauniimpaa kuin uutuuttaan hohtava ja säröillyt kauniimpaa kuin ehjä. Näennäisten virheiden hyväksyminen ja kauniina pitäminen auttaa arvostamaan ja kunnioittamaan elämää sellaisena kuin se on – täydellisen epätäydellisenä.

Olisikohan tässä jotain johon tarttua? Vaikka löytyyhän sitä lähempääkin: armo, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä