Työstä ja elämästä

Kansan Raamattuseuran työntekijöiden mietteitä elämän keskeltä. Tervetuloa lukemaan.
2.1.2018 13.17

Jos tulen kymmenen vuoden kuluttua...

Elina ja Sami Lehtomäki


...kotinne ovelle, niin mitä kohtaan?


Tuon kysymyksen vihkipappimme esitti meille reilut 20 vuotta sitten pitäessään meille kirkon sakastissa vihkikeskustelua. Häihimme oli muutama päivä aikaa. Olimme tutustuneet kahden vuoden ajan toisiimme ja halusimme sitoutua avioliittoon Jumalan kasvojen edessä. Jälkeenpäin olemme ymmärtäneet, että vihkipappimme kertoi tuon keskustelun aikana useita parisuhteen arkeen liittyviä asioita, joita hän oli jo kokenut tai oppinut. Muutamia kertoja olemme vuosien varrella myös miettineet, mitä vastaisimme hänelle nyt tähän kysymykseen.

Kotimme on keltainen puutalo maaseudulla. Oven takana asuu kuusihenkinen perhe: äiti, isä, 16- ja 8-vuotiaat pojat sekä 14- ja 11-vuotiaat tytöt. Tällä hetkellä eletään ruuhkavuosien pyörteissä. On koululaisten asioita, murrosikäisten asioita, työasioita, aikuisten asioita ja… jääkaapin ovessa olevasta kalenterista luemme, mitä huomisen päivän kohdalla tulee muistaa. Tätä kirjoittaessamme kotimme on koristeltu jouluiseksi, varsinainen joulu on jo vietetty ja eletään vuoden 2017 viimeisiä päiviä. Olemme vuoden 2018 alussa ja mielessämme pohdimme kuluneen vuoden tapahtumia sekä sitä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Tahdomme jakaa sinulle kaksi hetkeä jouluaatonaatostamme.

Olimme päättäneet etukäteen, että haluamme käydä ennen joulua tervehtimässä iäkästä tuttavapariskuntaa ja viedä heille kukan. Aatonaattoiltapäivällä pyysimme kaikki lapsetkin mukaamme. Lähtötohinassa syntyi ajatus laulutervehdyksestä ja 14-vuotias otti viulunsa mukaan.

Perille päästyämme ryhmityimme pariskunnan tupaan ja viulu aloitti Arkihuolesi kaikki heitä -laulun sävelet. Lapset lauloivat reippaasti, meidän aikuisten äänet värisivät, iäkäs pariskunta kuunteli silmät liikutuksesta kimaltaen. Kun lopetimme, he kiittelivät yllätyksestä ja sitten oli meidän vuoro yllättyä. Rouva kertoi valmistaneensa olohuoneeseen miehelleen joululahjan, jonka oli ajatellut näyttää vasta jouluaattona, mutta halusi näyttää sen jo nyt, jotta myös lapset näkevät sen. Hän avasi oven olohuoneeseen ja pyysi meitä ja miestään peremmälle.

Tiesimme jo entuudestaan, että huoneessa on paljon kauniita esineitä. Nyt niiden keskellä seisoi pieni joulukuusi koristeineen ja kynttilöineen. Kaikki oli hyvin kaunista. Joulukuusen vieressä oli metrin korkuinen tonttu-ukko. Rouva kertoi, että he olivat ostaneet tontun vuosia aiemmin huutokaupasta. Tonttu lauloi ja heilutti kynttilälyhtyään, kunnes meni epäkuntoon jonakin vuonna. Kuluneena kesänä rouvan siivotessa aittoja ylimääräisestä tavarasta, oli pariskunnan mies sanonut, että tonttu-ukosta voidaan luopua, koska se on epäkunnossa. Rouva kuitenkin päätti säilyttää tontun ja ajatteli korjaavansa sen miehelleen jouluyllätykseksi. Rouva sai tontun kuntoon ja oli salaa kuljettanut sen sisälle olohuoneeseen. Ja nyt hän meidän läsnä ollessa antoi miehelleen joululahjaksi tuon yllätyksen: napsautti nappulasta ja tonttu alkoi laulaa ja heiluttaa kynttilälyhtyään. Lapset katsoivat tonttua hämmästyneinä. Rouva katsoi miestään lämpimästi mainiten vielä, että tämä oli joululahja miehelle. Me katsoimme tätä kaikkea liikutuksen vallassa – rakkaus oli aivan meidän keskellämme siinä hetkessä.

Näin aikuiset ja lapset iästä riippumatta kokevat rakkautta tullessaan huomioiduksi. Rakkaus saa meidät ihmiset näkemään vaivaa, tekemään työtä toisen ihmisen hyväksi. Ja silloin syntyy läheisyyttä, joka aikaansaa uudenlaista avoimuutta ja edelleen lähentää meitä toisiimme. Näin syntyy läheisyyden hyvä kehä.

Aatonaattoiltayönä istahdimme glögimukien kanssa vieretysten olohuoneen sohvalle. Koti oli koristeltu juhlaan, joulukuusi ja jouluruoat levittivät vienoa tuoksuaan. Lapset nukkuivat rauhassa kukin omissa sängyissään, oli hiljaista. Iltapäivällä koettu hetki oli vielä tuoreena mielessä: kauneus, rauha ja rakkaus koskettivat syvältä. Iäkkään pariskunnan välinen kunnioitus puhutteli meitä, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Keskustelimme hiljaa kuluneesta syksystä ja kiitollisina totesimme tulleemme jouluun; juhlaan, lomaan ja lepoon. Saisimme tänäkin vuonna kuulla joulun sanomasta, suuresta rakkaudesta, Vapahtajastamme, jonka Jumala antoi syntyä seimeen maailman pelastukseksi. Jotakin tuosta rakkaudesta voimme heijastaa toinen toisiimme parisuhteessa, perheessä, lähipiirissämme, kun toteutamme Jeesuksen käskyä ”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Tämä käsky mielessä on hyvä aloittaa vuosi 2018.

Jos tuona aatonaattoiltayönä olisit tullut kotimme ovelle kysymään, mitä meille kuuluu, olisimme vastanneet sinulle ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvun 13 viimeisellä jakeella ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Siunattua vuotta 2018 sinulle ja teille! Tehkäämme rakkauden tekoja enenevässä määrin.

Elina ja Sami Lehtomäki
Samassa Veneessä -avioparityön vapaaehtoispari

Lue lisää avioparityöstä.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä