Elämme armosta,
kerromme Jeesuksesta

24. MAALISKUUTA

Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra. Fil. 2:10–11

Uuden testamentin mukaan Jeesus on keskushahmo, jonka kautta voimme lähestyä Jumalaa. Hän itse toki opetti seuraajiaan rukoilemaan myös suoraan Jumalaa Isänä.

Rukoillessamme Jeesusta tunnustamme hänen roolinsa pelastajana ja välikappaleena Isän ja ihmisten välillä. Hän on se, joka ymmärtää inhimilliset heikkoutemme ja tuskamme, sillä hän eli ihmisten maailmassa. Rukoillessamme häntä voimme löytää lohtua ja voimaa, koska tiedämme, että hän on kokenut samanlaisia asioita.

Myös Pyhän Hengen rooli rukouksessa on erittäin tärkeä. Raamattu kertoo, että Pyhä Henki auttaa meitä rukouksissamme ja antaa meille sanoja, kun emme tiedä, mitä rukoilla (Room. 8:26). Tällöin annamme Hengen johdattaa rukouksemme oikealle tielle ja voimme kokea vahvasti hänen läsnäolonsa.

Rukouksessamme voimme siis lähestyä kaikkia kolmea Jumalan persoonaa. Voimme rukoilla Jumalaa Isänä, tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja pyytää Pyhältä Hengeltä apua ja ohjausta. Tärkeää on sydämen asenne ja se, että haluamme olla yhteydessä Jumalaan. Rukous itsessään on henkilökohtainen kohtaaminen Jumalan kanssa. Se voi tapahtua eri tavoin sen mukaan, minkälaista yhteyttä kaipaamme. Yhteys Jumalaan on tärkeintä, ei niinkään se, minkä hänen persoonansa nimeä käytämme.

Kyösti Niiranen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

23. MAALISKUUTA

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps. 43:5

Syy psalminkirjoittajan alakuloisuuteen ja levottomuuteen oli se, että häneltä kyseltiin pilkallisesti: ”Missä on Jumalasi? Missä on Jumalan varjelus?”

Mekin kysymme samaa. Miksi Jumala ei puutu asioiden kulkuun tässä kärsimysten maailmassa? Mitä tämä on? Onko Jumala hylännyt minut sairauteeni, kipuihini, yksinäisyyteeni ja suruihini? Mitään ei kuulu, mikään ei muutu, vastaus viipyy. Jumala on siis hylännyt minut!

Odota!

Jeesus huusi ristillä, pimeällä Golgatalla: ”Jumalani, Jumalani miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:46; Mark. 15:34.)

Vastaus Jeesuksen huutoon on ikuinen. Hän koki syvimmän tuskan ja pimeimmän masennuksen, jotta meillä voisi olla rukouksen, yhteyden ja toivon mahdollisuus. Jumalalla ovat omat suunnitelmansa, ja on Jumalan aika. ”Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa” (Gal. 4:4). Hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta meillä on mahdollisuus päästä Jumalan lapsiksi. Jeesuksen kautta ja hänen sovitustyönsä tähden saamme elää lähellä Isää, lähellä kaikkivaltiasta Jumalaa kaiken keskellä ja läpi kyyneltenkin luottaa hänen viisauteensa ja johdatukseensa.

”Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.”

Marja-Leena Niinivaara-Koskell
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

22. MAALISKUUTA

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa? Ps. 43:2

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ovat meille elintärkeitä kokemuksia läpi elämän. Ne kantavat vaikeina hetkinä. Tieto siitä, että on edes yhden ihmisen mielessä, on merkityksellinen. Tarve yhteyteen on meihin luotu ominaisuus. Se tulee hyvin selväksi Raamatun alkulehdillä. Meidät on tarkoitettu yhteyteen itsemme, toinen toisemme ja Jumalan kanssa. Sen vuoksi hylätyksi tuleminen repii meitä aina rikki.

Psalmit 42 ja 43 muodostavat kokonaisuuden, jossa kirjoittaja tilittää riipaisevasti olojaan. Kyyneleet, tuska, masennus ja levottomuus vyöryvät sisimmässä. Kaiken keskellä mielessä käydään taistelua: ”Onko Jumalakin minut hylännyt, vai onko hän kaikesta huolimatta tässä turvanani?” Eikö olekin tuttua?

Raamatun ihanuus on siinä, että sen sivuilta löydämme ihmisen elämän kokonaisena, emme mitään kiiltokuvaa. Jos olet joskus miettinyt, onko Jumala hylännyt ja unohtanut sinut, et ole yksin. Hämmennyksesi kertoo juuri siitä, miten elintärkeää yhteys Jumalaan on.

Psalminkirjoittajan mielentilat ovat kuin vuoristorata. Välillä hän on varma hylätyksi tulemisesta, toisessa hetkessä hän luottaa siihen, että Jumala on hänen turvansa.
Kun meidän sisimmässämme myrskyää, on syytä heittää ankkuri paikkaan, joka pitää. Jumalan lupaukset pitävät. Tänään hän sanoo sinulle: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret” (5. Moos. 33:27).

Ulla Saunaluoma
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

21. MAALISKUUTA

Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. Ps. 143:9

Jään pohtimaan, kuka on psalminkirjoittajan vihollinen. Kuka on sinun vihollisesi? Miten usein meille käykään niin, että olemme itse itsemme pahimpia vihollisia. Epätoivon ja ahdistuksen hetkellä mieli ei luotakaan Jumalan huolenpitoon, ja pelko ottaa vallan.

Entä millaisin silmin katsot tänään itseäsi peilistä? Katsotko hyväksyen ja rakastaen, kuten Jumala sinua katsoo? Jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Kaikki, mitä hän loi, oli sangen hyvää. Oletko ajatellut, että mitätöimällä itseämme tulemme samalla mitätöineeksi hänen luomistyötään? Olet luotu ja rakastettu. Sitä ei mikään tunnetila muuksi muuta.

Olen usein pohtinut, missä kohtaa elämää menetämme uskon omiin kykyihimme. Lapsen vilpitön luottamus ja usko omaan osaamiseensa vaihtuu jossain kohtaa ajatukseen: ”En osaa, en ole riittävä.” Tuntuuko yhtään tutulta?

Ei meidän kaikkea tarvitse osatakaan, mutta tärkeätä olisi muistaa, että jos emme osaa jotakin tai kykene johonkin, se ei yhtään vähennä arvoamme Jumalan silmissä. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on niin suuri ja valtava, ettei ihmismieli oikein voi ymmärtää sitä. Hänen luonaan olemme turvassa. Hänen kanssaan olemme turvassa.

Kaisa Mattila
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024