Elämme armosta,
kerromme Jeesuksesta

26. HUHTIKUUTA

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6

Teksti johdattaa Jeesuksen vertaukseen kylväjästä. Jeesus ei anna suurta roolia kylväjälle: Hän ei valikoi maaperää, johon kylvää. Siemenet ikään kuin ajautuvat erilaiseen maaperään, joista vain hyvä maa tuottaa sadon. Kylväjälle tärkeintä on liikkeellelähtö. ”Mies lähti kylvämään” (Matt. 13:3). Hän ei jäänyt paikalleen.

Lähteminen hengelliseen tilaisuuteen on joskus vaikeaa, olipa kysymys osallistumisesta kuulijana tai jossakin pienessä tehtävässä. Siellä sanan kylvöä voi tehdä vaikkapa kahvipöytäkeskusteluissa kertomalla oman kokemuksensa armosta.

Esteitä lähdölle vain tahtoo tulla: sanaharkka puolison kanssa, auton hajoaminen, mitä milloinkin. Joskus vuodatetaan pettymyksen kyyneleitä. Esteitä tuppaa tulemaan myös silloin, kun arjen kohtaamisissa olisi mahdollisuus kylvää siementä kertomalla uskosta Jeesukseen tai kutsumalla hengelliseen tilaisuuteen. Esteet eivät ehkä ole selvästi nähtävissä, vaan ne ovat lähinnä tilaisuuden sivuuttamista, sanojen takertumista kurkkuun.

Kun kaikista esteistä huolimatta olen päässyt liikkeelle, useimmiten huomaan lainalaisuuden: mitä vaikeampi lähtö on ollut, sitä suurempi siunaus tilaisuudesta on tullut. Saadut lyhteet voivat olla uskon vahvistumista, Raamatun avautumista, rukousvastaus. Joskus näkee kylvetyn Sanan itävän. Nämä antavat aiheen iloon.

Martti Jantunen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Leirin opettajina mm. Lehari Kaustel ja Lasse Heikkilä. Leiriläisistä koottu orkesteri ja kuoro esiintyvät Sanan Suvipäivillä Vivamossa perjantaina 13.6. yhdessä Gospel Powerin kanssa. Musiikkileirin osallistujat voivat tulla mukaan konsertoimaan Gospel Powerin kanssa myös Keuruulla.

Ilmoittautuminen 1.5. mennessä
https://kansanraamattuseura.fi/musiikkileiri/

#musiikkileiri #lasseheikkilä #GospelPower #jousisoittimet #puhaltimet #kuoro #orkesteri

25. HUHTIKUUTA

Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Joh. 16:22

Johanneksen evankeliumin jäähyväispuheissa Jeesus koettaa valmistella seuraajiaan tuleviin tapahtumiin sekä vertauksin että mahdollisimman suorasanaisesti. Viesti ei kuitenkaan tunnu menevän perille toivotusti. Pietari, Tuomas, Filippus ja ”se toinen” Juudas kyselevät kukin tarkennuksia, mutta nimettömiksi jääneiden opetuslasten huokaus taitaa parhaiten kiteyttää koko opetuslapsijoukon hämmennyksen: ”Mitä hän oikein tarkoittaa?”

Niin yksittäisen Jeesuksen seuraajan kuin Kristuksen koko kirkonkin tie on kaita tie, ristin tie. Tässä maailmassa kristityn ja kirkon pitää olla suolana, valona, tiennäyttäjänä. Osa ei ole helppo. Tiehen kuuluu useimmiten kipua, kärsimystä, oudoksuntaa, pilkkaa ja vastustusta. Sekä seuraajan että kirkon on elettävä tässä maailmassa mutta ei maailmasta. Yhteenottoja ja uskon koettelemuksia on siis väistämättä edessä. Haasteissa ja vastoinkäymisissä usko pääsee kasvamaan ja syvenemään, Kristus tulee rakkaaksi.

Jeesus haluaa vakuuttaa seuraajilleen, että hän on kanssamme kaikissa vaiheissa, myös vaikeissa ja hankalissa. Hän on antanut meille Pyhän Hengen matkallemme opettajaksi, puolustajaksi, muistuttajaksi, lohduttajaksi. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Ja kun sitten Jumalan aika täyttyy, näemme hänet kasvoista kasvoihin.

Sanoinkuvaamaton ilo täyttää sydämemme — meidän Herramme on voittaja!

Pirjo Honkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Vivamon Hiljaisuuden puutarha kutsuu kulkijan luokseen lepäämään ja virvoittumaan. Puutarharetriitissä 8.-10.5. saa laittaa sormet multaan ja tarttua haravan varteen. Yhteiset rukoushetket rytmittävät päiviä. Ohjaajina Tuomo Salovuori ja Kalevi Rautjoki.

https://kansanraamattuseura.fi/puutarharetriitti/

#quietgarden #hiljaisuudenpuutarha #puutarharetriitti #rukous

24. HUHTIKUUTA

Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Hepr. 13:13

Kaksi kehotusta Jeesuksen seuraajille. Meidän pitää mennä leirin ulkopuolelle. Tämä on vertauskuva, jonka esikuvana on sovitusuhri temppelissä. Uhriveri vietiin temppelin kaikkein pyhimpään. Uhri oli tehnyt tehtävänsä ja sai jäädä leirin ulkopuolelle. Jeesus ”kärsi ja kuoli kaupungin portin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään” (Hepr. 13:12). Hänen uhrinsa oli niiden hyväksi, jotka elävät ulkopuolella leirin. Tarkoitettu kaikelle kansalle.

Juuri sinne, kansan keskelle, meidänkin pitää mennä. Antamaan uhrimme. Antamaan itsemme ”pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). Meidät on kutsuttu alati uhraamaan hänen välityksellään kiitosuhria Jumalalle. Siihen sisältyvät puheemme ja uskon tunnustaminen, hyvät teot ja omastamme jakaminen sekä esirukous. Tällainen uhri miellyttää Jumalaa ja jakaa siunausta uhraajalle ja tämän ympäristöön.

Elämme leirin ulkopuolella. Olemme kahden maan kansalaisia. Emme enää kuulu tänne. Jonkinlainen vierauden tunne maailmanmenossa kaihertaa sisintä. Leirin ulkopuolella ei ole pysyväistä kaupunkia, vaan sydän ikävöi Jumalan läsnäoloa. Tässä maailmassa olemme Jeesuksen seuraajia ja todistajia. Tällainen elämä on maailmalle käsittämätöntä. Siihen sisältyy häväistyksi ja pilkatuksi tulemisen vaara. Jeesus on kanssamme, mutta vielä joudumme odottamaan uskon muuttumista näkemiseksi. Jumalan yli ymmärryksen käyvä rauha valtaa sydämen.

Markku Happonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024