Jos näin käy, syynä on yleensä se, että liite on poistettu tai omistaja on jakanut liitteen vain pienelle joukolle ihmisiä tai muuttanut sitä, ketkä voivat nähdä liitteen.
Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Jer. 1:7–8
Ei minusta ole siihen. En minä osaa. En ole käynyt oikeita kouluja. Jumalan kutsun edessä löydämme monia (teko-)syitä, joiden vuoksi emme voi tarttua kutsuun. Katselemme ympärillemme ja toteamme, että on monia muita, sopivampia ja koulutetumpia kuin me.
Raamatusta löytyy kohtalotovereita. Mooseksella oli hidas puhe ja kankea kieli. Gideon oli vähäpätöistä sukua ja perheen nuorin. Jesajalla oli saastaiset huulet. Jeremia oli nuori eikä osannut puhua. Näin he siis itse ajattelivat, mutta Jumalalla oli toisenlaiset ajatukset.
Jumala voi joskus antaa ihmistä suuremman tehtävän. Jeremian kohdalla se tarkoitti kutsua profeetaksi, Jumalan äänitorveksi kuninkaiden, pappien ja kansan keskelle. ”Mene ja puhu.” Haastavassa tehtävässään Jeremia sai kuitenkin kokea, että mihin Jumala kutsuu ja lähettää, siihen hän myös varustaa. Hänelle annettiin tarvittava lujuus, rohkeus ja oikeat sanat. Tehtävä ei ollut helppo, mutta Jumalan lupaukset kantoivat.
Mikään inhimillinen heikkous tai puute ei ole este Jumalan valtakunnan työssä. Jumalan käsissä heikkokin saviruukku voi heijastaa suurta kirkkautta. Kun ihminen on pieni, Jumala saa olla suuri. Herra lupaa läsnäolonsa ja suojansa. Hänen kanssaan voi rohkeasti ottaa askelia myös tuntemattomalla maaperällä. Hän varustaa ja vahvistaa.
Jeesus kutsuu meitä olemaan ihmisiä toisillemme ja näkemään Pyhän Hengen työn. Me emme luo muutosta, vaan Pyhä Henki pehmentää sydämet jo ennen kuin ihminen etsii Jumalan valtakuntaa. ...
Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Jer. 1:7–8
Ei minusta ole siihen. En minä osaa. En ole käynyt oikeita kouluja. Jumalan kutsun edessä löydämme monia (teko-)syitä, joiden vuoksi emme voi tarttua kutsuun. Katselemme ympärillemme ja toteamme, että on monia muita, sopivampia ja koulutetumpia kuin me.
Raamatusta löytyy kohtalotovereita. Mooseksella oli hidas puhe ja kankea kieli. Gideon oli vähäpätöistä sukua ja perheen nuorin. Jesajalla oli saastaiset huulet. Jeremia oli nuori eikä osannut puhua. Näin he siis itse ajattelivat, mutta Jumalalla oli toisenlaiset ajatukset.
Jumala voi joskus antaa ihmistä suuremman tehtävän. Jeremian kohdalla se tarkoitti kutsua profeetaksi, Jumalan äänitorveksi kuninkaiden, pappien ja kansan keskelle. ”Mene ja puhu.” Haastavassa tehtävässään Jeremia sai kuitenkin kokea, että mihin Jumala kutsuu ja lähettää, siihen hän myös varustaa. Hänelle annettiin tarvittava lujuus, rohkeus ja oikeat sanat. Tehtävä ei ollut helppo, mutta Jumalan lupaukset kantoivat.
Mikään inhimillinen heikkous tai puute ei ole este Jumalan valtakunnan työssä. Jumalan käsissä heikkokin saviruukku voi heijastaa suurta kirkkautta. Kun ihminen on pieni, Jumala saa olla suuri. Herra lupaa läsnäolonsa ja suojansa. Hänen kanssaan voi rohkeasti ottaa askelia myös tuntemattomalla maaperällä. Hän varustaa ja vahvistaa.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. · Room. 4:23–24
Tässä roomalaiskirjeen kohdassa puhutaan Abrahamista. Kantaisästä. Hän noudatti Jumalan lakeja. Teoillaan hän olisi voinut ylpeillä niin ihmisten kuin Jumalankin edessä. Abraham kuitenkin kelpasi Jumalalle, koska hän uskoi.
Abraham ei epäillyt Jumalan lupauksia, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut. ”Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa”, sanoo Paavali kirjeessään (Room. 4:16). Abraham uskoi Jumalan lupauksiin.
Uudessa testamentissa meille luvataan armo, anteeksianto ja ikuinen elämä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Sama Jumala, joka piti lupauksensa Abrahamille, antoi myös meille uuden mahdollisuuden. Suuren suunnitelmansa avulla. ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25).
Me kelpaamme Jumalalle uskomme kautta. Jumala ei katso tekoja, vaan odottaa meiltä uskoa. Uskoa omaan Poikaansa, Jeesukseen ja hänen pelastustyöhönsä.
”Meidän puolestamme annettu ja vuodatettu.” Sinun ja minun. Tarjolla on pyhän ja kaikkivaltiaan Jumalan armo ja rakkaus. Lahjana iankaikkinen elämä. Tuo lupaus on totta tänäkin päivänä. Siunattua päivää sinulle Jumalan lupauksiin luottaen.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen. • Ps. 78:5
Mikä on sinun mielestäsi ihmeellisintä, mitä Jeesus teki?
Ehkä ensimmäisinä nousevat mieleen veden päällä käveleminen, myrskyn tyynnyttäminen tai kuolleiden herättäminen. Minua hämmästyttää aina vain enemmän asia, jonka Jeesus teki aivan viimeiseksi: hän uskoi opetuslapsilleen tehtävän viedä sanomaa pelastuksesta eteenpäin.
Tekikö Jeesus karkean arviointivirheen? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi ihan itse jäänyt maan päälle jatkamaan työtään, tai ainakin, että enkelit olisivat hoitaneet tehtävän? Eivätkö evankeliumien kertomukset olekin täynnä toinen toistaan tyhmempiä opetuslasten tempauksia? Miten heille voi uskoa hoidettavaksi jotain näin tärkeää?
Jeesus tuli pelastamaan syntisiä. Niinpä hän tiesi senkin, että juuri ne, jotka itse olivat kokeneet pelastuksen ja armon, osaisivat kertoa siitä parhaiten. ”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20). Edes enkelit eivät kelpaa tämän sanoman viejiksi, koska he eivät ole omakohtaisesti kokeneet armoa: ”Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen” (1. Piet. 1:12).
Jeesus ei valinnut enkelien täydellistä joukkoa, vaan meidät, ihmiset, jotka olemme armon kokemusasiantuntijoita. Erityisen vahvasti tämä toteutuu perheessä, jossa lapset saavat seurata armon alla eläviä vanhempiaan. Näin he oppivat kaikkein tärkeimmän taidon vanhempiensa esimerkistä.
Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! · Ps. 118:16
On hyvin lohdullista tietää, että Jumala on kanssamme eikä meillä ole mitään hätää.
Jumala on ilmoittanut meille Raamatussa, että kuulumme hänelle, ettei hänen rakkautensa meihin lopu ja ettei hän käännytä meitä luotaan. Hän on sanonut: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (Jes. 43:1). Ja hän pitää huolen omistaan. Mikään ei voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan. Hänen lupauksensa on ehdottoman luotettava.
Kun luotamme Jumalan huolenpitoon ja ymmärrämme, että omassa voimassamme emme voi mitään, käännymme yhä uudestaan taivaallisen Isämme puoleen. Silloin hän voi täyttää meidät Hengellään, ja saamme voiman toimia niin, että hänen rakkautensa välittyy meidän kauttamme. Se kasvattaa lisää luottamusta, uskoa, rakkautta ja kiitollisuutta. Sellainen ilo synnyttää halun ylistää Herraa ja hänen kunniaansa.
Koe elämäsi kesä 🌻 ja löydä uusia ystäviä 🤗 ja merkityksiä , jotka jäävät muistoihisi ja kantavat pitkälle! Kansan Raamattuseuran ripareilla Lohjan Vivamossa on turvallinen ilmapiiri 🥰. Voit rauhassa pohdiskella elämän isoja kysymyksiä, arvojasi sekä omaa polkuasi armollisessa hengessä. Upea ympäristö Lohjanjärven rannalla ☀️ tarjoaa hienot puitteet monipuoliselle toiminnalle ja kivalle menolle 🎨🎼🤸♀️🤸🚣♀️. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://kansanraamattuseura.fi/nuoret/riparit/
Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. • 1. Moos. 15:6
Minulle päivän jae puhuu Herramme uskollisuudesta ja luotettavuudesta. Meitä koetellaan ja laitetaan hankaliin tilanteisiin. Joudumme odottamaan. Abram (myöh. Abraham) uskoi Jumalaan ja hänen lupaukseensa.
Abrahamin ja Saaran tilanne näytti toivottomalta. He olivat vanhoja, ja Saara oli hedelmätön, mutta Abraham uskoi lupaukseen, että hänen jälkeläisensä täyttäisivät maan. Herra antoi heille poikalapsen. Tämä on esimerkki luottamuksesta.
On tietenkin helppo kirjoittaa, että ”luota Herraan”. Ainakin minun on vaikeaa luottaa. Kuitenkin Raamatussa ja ympärillämme olevilla ihmisillä on monia kertomuksia siitä, että Herramme on uskollinen ja pitää kiinni lupauksestaan. Toinen tärkeä asia päivän jakeessa on se, että tulemme vanhurskaiksi eli Jumalalle kelpaaviksi uskon kautta, emme tekojemme. Tämä ajatus löytyy erityisesti Roomalaiskirjeestä (Room. 4:3) ja Galatalaiskirjeestä (Gal. 3:6), joissa Paavali korostaa, että ihmisen tekee vanhurskaaksi Jumalan edessä usko Kristukseen, eivät omat teot.
Päivän jae kutsuu meitä pohtimaan oman uskomme merkitystä ja luottamustamme Jumalaan. Se korostaa, että usko Jumalaan ja hänen lupauksiinsa on Jumalan hyväksynnän perusta. Tämä lohduttaa ja rohkaisee: pelastuksemme ei edellytä meiltä saavutuksia eikä täydellisyyttä, vaan vilpitöntä uskoa Jumalaan.
Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen. • Ps. 102:13
Sana mutta tässä jakeessa ennakoi vastausta siihen totuuteen, että meidän päivämme ovat kuin nopeasti katoava varjo. Ruohon lailla mekin lakastumme suhteellisesti ajatellen kovin pian.
Psalminkirjoittaja on ahtaalla oleva, nääntynyt ihminen, jonka on pysäyttänyt terveyden heikkeneminen ja jota on koskettanut voimakkaasti elämän katoavaisuuden tiedostaminen. Ruohoa käytetään katoavaisuuden vertauskuvana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa ja varsinkin psalmeissa paljon.
Hautajaisissa ovat usein esillä psalmin jakeet: ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.” (Ps. 103:15–17.)
Viitatessaan samaan vertauskuvaan eli ruohon kuivumiseen ja kedon kauniin kukan lakastumiseen Pietari korostaa vastakohtana Herran sanan pysymistä iäti (1. Piet. 1:23–25). Näin edellä olevien jakeiden valossa on noussut esiin kolme tekijää, jotka ovat ikuisesti pysyviä: itse Herra, hänen sanansa ja hänen armonsa. Siksi näännyksissä oleva, oman katoavaisuutensa tiedostava ihminen saa turvautua vähäiseksikin kokemassaan uskossa Jeesuksen lupaukseen: ”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” (Matt. 6:30.)
Hannu Päivänsalo Mukana matkallasi Karas-Sana, 2024
Severi Laakson laulu Pienokainen on nyt kuunneltavissa KRStubessa! ...
...
Sisältö ei ole käytettävissä tällä hetkellä
Jos näin käy, syynä on yleensä se, että liite on poistettu tai omistaja on jakanut liitteen vain pienelle joukolle ihmisiä tai muuttanut sitä, ketkä voivat nähdä liitteen.13. LOKAKUUTA
Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Jer. 1:7–8
Ei minusta ole siihen. En minä osaa. En ole käynyt oikeita kouluja. Jumalan kutsun edessä löydämme monia (teko-)syitä, joiden vuoksi emme voi tarttua kutsuun. Katselemme ympärillemme ja toteamme, että on monia muita, sopivampia ja koulutetumpia kuin me.
Raamatusta löytyy kohtalotovereita. Mooseksella oli hidas puhe ja kankea kieli. Gideon oli vähäpätöistä sukua ja perheen nuorin. Jesajalla oli saastaiset huulet. Jeremia oli nuori eikä osannut puhua. Näin he siis itse ajattelivat, mutta Jumalalla oli toisenlaiset ajatukset.
Jumala voi joskus antaa ihmistä suuremman tehtävän. Jeremian kohdalla se tarkoitti kutsua profeetaksi, Jumalan äänitorveksi kuninkaiden, pappien ja kansan keskelle. ”Mene ja puhu.” Haastavassa tehtävässään Jeremia sai kuitenkin kokea, että mihin Jumala kutsuu ja lähettää, siihen hän myös varustaa. Hänelle annettiin tarvittava lujuus, rohkeus ja oikeat sanat. Tehtävä ei ollut helppo, mutta Jumalan lupaukset kantoivat.
Mikään inhimillinen heikkous tai puute ei ole este Jumalan valtakunnan työssä. Jumalan käsissä heikkokin saviruukku voi heijastaa suurta kirkkautta. Kun ihminen on pieni, Jumala saa olla suuri. Herra lupaa läsnäolonsa ja suojansa. Hänen kanssaan voi rohkeasti ottaa askelia myös tuntemattomalla maaperällä. Hän varustaa ja vahvistaa.
Satu Salo
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024 ...
Jeesus kutsuu meitä olemaan ihmisiä toisillemme ja näkemään Pyhän Hengen työn. Me emme luo muutosta, vaan Pyhä Henki pehmentää sydämet jo ennen kuin ihminen etsii Jumalan valtakuntaa. ...
Varaslähtö pyhään! Kuuntele Kalle Virran koko hartaus ensi pyhän tekstistä KRStubessa. ...
Jeesuksen lähettiläät - Luuk. 10:1–12
Lyhyt hartaus ensi pyhän tekstistä. ...