Meidän tarinamme alkoi toukokuussa 1982. Pyöräilimme Kokkolan Laajalahteen ja huomasimme sydäntemme sykkivän samaan tahtiin. Olemme toistemme teinirakkauksia, musiikki on uskon lisäksi yhdistänyt meitä alusta asti.

Kansan Raamattuseuralla olemme toimineet julistajina seitsemän vuotta ja teemme seurakunta- ja vankilavierailuja sekä Tuiki taivaallista -ohjelmaa TV7:lle. Jatkossa teemme myös avioparityötä, joka on meitä lähellä ennestään. Olemme aiemmin työskennelleet Jaakkiman kristillisen opiston avioparileireillä, vastasimme siellä musiikista. Osallistuimme silloin koulutusryhmiin sekä luennoille, joista saimme paljon hyvää pääomaa omaan avioliittoomme.

Avioparityö lähellä sydäntä
Kansan Raamattuseurassa olemme vuosittain olleet aviopareille suunnattujen Tahdomme yhä -viikonloppujen iltajuhlassa vastuussa. Lisäksi olemme esiintyneet seurakuntien järjestämissä avioparityön tapahtumissa kuten Ilta rakkaudelle, Avioparibrunssi ja Kynttiläillalliset. Meidän on tarkoitus jatkossa järjestää avioparityön vapaaehtoisten kanssa Kynttiläillallisia seurakuntien kanssa. Kynttiläillallisen idea on antaa hetki hoitaa parisuhdetta: olla kahdestaan herkullisen ruoan, hyvän musiikin ja koskettavan ohjelman kautta oman parisuhteen äärellä huomaamassa, miten rakas ja tärkeä oma puoliso on.

On tärkeää rakastaa ja olla rakastettu
Meille avioparityössä tärkeää on olla ihmisten rinnalla, koskettaa tunteita lauluillamme ja jutellen sekä luomalla vuorovaikutusta pienten tehtävien avulla. Herkkien ja rosoisten aiheitten vuorotellessa haluamme vahvistaa toivoa, uskoa hyvään, rohkeutta rakastaa ja olla rakastettu. Jumalan rakkaus on kaiken perusta. Hellyys kaikkine eroottisine puolineen on annettu voimavaraksi.
Sananlaskuissa sanotaan: ”Sanat sanotut aikanansa ovat kultaomenia hopeamaljassa.” (Snl.25:11)
Hyvät sanat ovat ankkureita, joilla kiinnitymme avioliiton turvalliseen satamaan: Tahdon. Anna anteeksi. Saat anteeksi. Rakastan sinua. Kaipaan sinua. Kaikissa elämänvaiheissa pysyy tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, kokea läheisyyttä, jakaa kumppanuutta.

Kaisa Tuikkanen.

Teksti on julkaistu alun perin Armoa elämään lehdessä 2/2024