Mitä evankeliumi on minulle?

Ensimmäinen vastaukseni otsikon kysymykseen on selvä: evankeliumi on minulle henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Ei siis mikään uskonnollinen näkemys, ei lista opillisia käsityksiä eikä edes oikean elämän moraalinen koodisto. Evankeliumi ei ole syvimmiltään jokin asia, periaate, jotain teoreettista. Se on henkilökohtainen suhde persoonaan, jonka uskon edelleen olevan elossa. Minulla ja hänellä on kahden välinen suhde. Hänen kyllä kerrotaan kuolleen, mutta myös, että hän heräsi kuolleista ja elää tänäänkin.

Tuon suhteen ytimessä on usko. Uskossa on kylläkin paljon tietoa sen perusteista, mutta syvimmiltään usko on tuo suhde, jotain sellaista, joka kulkee eri tasolla kuin pelkkä näkyvä ja meille tunnettu maailma. Tässä uskomisessa minua toki auttavat Raamattu, rukoileminen sekä yhteys muihin samalla tavalla uskoviin.

Edellisestä voi siis vetää sen johtopäätöksen, että evankeliumi on yhtä kuin Jeesus Kristus. Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi. Kyse ei ollut yhdestä uskonnollisesta johtajasta, jonka käsityksiä voi verrata toisiin ja sitten omaksua niistä itselleni paras. Jeesus on Jumala, joka tuli hoitamaan pois ongelmat, jotka estivät minulta ja muilta pääsyn iankaikkiseen elämään. Tätä on minulle evankeliumi.

Kun ihmiset arvottavat omaa elämäänsä, sitä mikä siinä on tärkeää ja mikä ei, niin huomaan kyllä, että varsin usein arvioinneissa tuo meille kaikille viimeinen ongelma jää vähälle huomiolle. Mitä kuoleman jälkeen? Vai jätetäänkö se vain Herran huomaan?

Evankeliumi on minulle hyvin vahvasti lupaus iankaikkisesta elämästä. Ymmärrän toki kaikki opetukset ja puheet hyvästä ja oikeasta elämästä. Pitää rakastaa, pitää auttaa, pitää elää oikein. Nämä eivät kuitenkaan ole evankeliumi, joka on lahja ja lupaus siitä, että Jumala on huolehtinut minun elämästäni niin pitkälle, että kun kerran kuolen, pääsen taivaaseen. Ja sekin ihan vain lahjana, ilmaiseksi. Ja sitähän evankeliumi on – myös minulle.

Hannu Nyman