Verkossa

Kansan Raamattuseura

2 hours ago

21. marraskuuta

Jeesus sanoi: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä tei­dän Herranne tulee.” Matt. 24:42

Olemme lähellä kirkkovuoden loppua ja tuomiosunnuntaita. Tuomiosunnuntai muistuttaa meitä elämän katoavaisuudesta ja samalla Jumalan vanhurskaudesta, tuomiosta ja oikeudenmukaisuudesta. Se muistuttaa meitä myös hänen valtakuntansa iankaikkisuudesta.

Puhe lopunajoista on monesti ahdistavaa. Miksi? Siksikö, että haluaisin paljon mieluummin unohtaa puheen tilivelvollisuudesta ja ajatuksen siitä, että minulle on uskottu asioita, jotka vain minä voin hoitaa? Vai onko kyse kenties siitä, että pelkään olevani tuo tyhmä neitsyt, joka ei osaa varata lamppuunsa öljyä niin, että on valmis, kun Herramme tulee?

Ymmärrän kyllä Herrani haluavan, ettei yksikään ihminen joudu kadotukseen vaan pelastuu ja armahdetaan tuomion päi vänä. Hän on itse uskollinen ja vanhurskas, ja hän on varustanut minut lahjoillaan niin, että hänen apunsa turvin kykenen selviytymään kaikista velvollisuuksistani, joita minulle on elämässäni asetettu.

Hän myös sanoo: ”Minun taakkani on keveä ja kuormani helppo kantaa.” Lohdutan itseäni tietoisuudella siitä, ettei hän aseta meitä mihinkään, mistä emme selviäisi. Hän itse on Pyhässä Hengessä vierellämme eikä jätä koskaan meitä yksin.

Terhi Rajala
Lähellä – tänään
Karas-Sana, 2015 ... See MoreSee Less

Kansan Raamattuseura

1 day ago

20. marraskuuta

Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sy­dämen. Ps. 90:12

Jo toimiessani nuorena pappina tämä raamatunkohta puhutteli minua, ja käytin sitä usein hautajaisissa. Uuden testamentin puolella samasta asiasta kertova Jaakobin kirjeen osuva vertauskuva on jäänyt vahvasti mieleeni. Siinä verrataan ihmiselämää hetkisen näkyvään ja nopeasti haihtuvaan savuun taivaalla.

Miksi psalmi yhdistää viisauden ja sydämen toisiinsa? Eikö lähes jokaisella aikuisella ole niin paljon viisautta, että hän ymmärtää ilman rukouksiakin ajan lyhyyden? Tuskin kukaan kuvittelee olevansa kuolematon. Tällainen viisaus ei kuitenkaan riitä.

Muistan miten yllättynyt olin, kun vasta valmistuneena seurakuntapappina menin tapaamaan vanhainkodin vanhuksia. Siihen asti minulla oli ollut sellainen käsitys, että useimmat elämän illassa olevat ihmiset ovat automaattisesti hurskaita ja että
heidän päällimmäiset ajatuksensa ovat taivaallisissa.

Kun huomasin, etteivät käsitykseni näytä pitävän paikkaansa, aloin ymmärtää myös jotakin siitä, miten paljon viisaudesta puuttuu, jollei siinä ole sydän mukana.
Rukous viisaan sydämen saamisesta on tärkeä kaiken ikäisille. Viisas sydän ei kuvittele olevansa ajan eikä oman elämän herra. Sydämen viisaus on luovuttanut ylimmän hallintavallan niin ajan, elämän mitan kuin kaiken muunkin suhteen Vapahtajalle.

Tämä viisaus odottaa kirkkovuoden viimeisten viikkojen sanoman mukaisesti valvoen Herransa ja lunastajansa kohtaamista.

Hannu Päivänsalo
Lähellä – tänään
Karas-Sana, 2015 ... See MoreSee Less

Kansan Raamattuseura

2 days ago

19. marraskuuta

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin var­tijat aamua. Ps. 130:6

Ennen en tiennyt syvyydestä mitään.
Ihmettelin muiden putoamisia,
tippuivat jotenkin niin helposti.
Kyllä ihminen jaksaa, kun vain yrittää!
Siirtäkööt surunsa syrjään ja eteenpäin vaan.
Kyllä se aurinko vielä paistaa, odottakoot!
Sanoinkohan, onneton, jollekulle noin.
En kai…
Minä en tippunut.
Huomasin vain olevani pohjalla.
Tai en pohjalla, koska putoaminen vain jatkuu.
Pohja olisikin edes jonkinlainen käänne.
Kaikki ympärillä kiertyy ja puristaa.
Mikään ei tunnu miltään.
Haluaisin huutaa tuskasta, mutta en saa tunteesta kiinni. Mikään ei ole mitään, en minä, eivät muut, ei mikään. Tiedän, Jumala, että olet siellä.
En näe, en tunne, mutta tiedän.
En minä muista hienoja sanojasi, en lupauksiasi.
Mutta muistan sinut.
Sinä olet osana sitä kaikkea pyörrettä, mutta en osaa pyytää. Että tulisit ja nostaisit.
Tai jospa vaikka kannattelisit vain.
En jaksa huutaa, en edes kuiskata.
Jotenkin vain yritän olla. Tiedäthän sinä, Jumala?
Jospa kuulet kuitenkin.
Autathan. Minä odotan.

Minna Pyysalo
Lähellä – tänään
Karas-Sana, 2015 ... See MoreSee Less