Elämme armosta,
kerromme Jeesuksesta

Rukoilla voi monin tavoin, myös luovasti mm. kirjoittaen ja maalaten. Hiljaisuuden ja luovan rukouksen viikonlopussa 11.-12.4. Vivamossa vuorottelevat rauhallinen juttelu, hiljaiset hetket ja rukous. Ohjaajina toimivat Päivi Peittola ja Nina Klemmt.

Pohjana yhteisille hetkille on Psalmi 73:24:
”Sinä johdatat minua tahtosi mukaan ja viimein sinä nostat minut kunniaan.”

Katso lisätiedot ja ilmoittaudu viimeistään 3.4.
https://kansanraamattuseura.fi/hiljaisuus-luovarukous/
#luovarukous #rukous #hiljentyminen #vivamo

Tänään on Uskon nimipäivä - onnea ja siunausta päivääsi, Usko! Tänä päivänä voit halutessasi laittaa omalle Facebook-seinällesi seuraavan tekstin:

Tänään on Uskon nimipäivä. Se on minulle myös rukouksen päivä. Tykkää tästä päivityksestä, niin lupaan rukoilla puolestasi.

Lähdetkö kokeilemaan?
#uskonpäivä #rukous #kädenojennus #rukoushaaste

30. MAALISKUUTA

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. Job 19:25–27

Arkinen ahdistus saa ihmisen usein jopa epätoivoiseksi. Vanhat virheet riippuvat kiinni, ja askel käy raskaaksi. Uskomme heiluu kuin viisari edes takasin.

Muistan pilapiirroksen, jossa Saatana istuu hautakummun päällä voitonriemuisena, savuketta poltellen. Ohitse kulkee mies ja toinen kulkija. Hetken katsottuaan Saatana huomaa kulkijan Jeesukseksi ja toisen henkilöksi, jonka haudalla hän istuu.

”Miten tämä on mahdollista? Eikö tuo epätoivoinen ole kuollut, hän, joka oli tehnyt pelkkiä virheitä elämänsä aikana?”

Kulkija katsoo Saatanaan päin ja lausuu: ”Minä epäonnistuin, mutta Jeesus ei.”

Anne Pircklén
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

29. MAALISKUUTA

Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hepr. 5:8–9

Yritin kerran olla täydellisen kuuliainen Jumalalle. Olin silloin kahdeksanvuotias. Päätökseni sai alkunsa sairasvuoteella, kun vesirokon kourissa kärsin taudin kurimustakin enemmän huonosta omastatunnosta. Mieltäni painoivat monet synneiksi ymmärtämäni asiat. Päätin tunnustaa ne kaikki Jumalalle ja olla sen jälkeen tekemättä syntiä. Minusta tulisi hyvä uskova, täysin tottelevainen. Nukahdin tyytyväisenä hohtavan puhtaan omantunnon kanssa.

Aamulla omantunnon hohde oli haihtunut. Vaikka en ollut tehnyt vielä mitään, tajusin, ettei täydellisen kuuliainen elämäni onnistuisi. Tekisin syntiä. Masentuneena tuumin, ettei minusta ole uskovaiseksi.

En silloin vielä ymmärtänyt, miten valtavan työn Jeesus oli tehnyt puolestani — meidän kaikkien puolesta. Hän oli kuuliainen pilkulleen. Hän ei väistynyt kuuliaisuuden tieltä kärsimyksenkään edessä. Hän antoi Isän tahdosta ruumiinsa runneltavaksi ristillä, jotta me saisimme sen, mitä emme koskaan voi omalla, vaillinaisella kuuliaisuudellamme saavuttaa: ikuisen elämän. Hän onnistui siinä, missä minä epäonnistuin.

Todellista kuuliaisuutta on ottaa vastaan Jeesuksen tarjoama pelastus, jonka hän on kuuliaisuudellaan meille ansainnut; avata sydämen ovi Jeesukselle ja antaa armon tulvia sisään.

Päivi Peittola
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024