21. HEINÄKUUTA

Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. • 5. Moos. 13:2–4

Yhä ajankohtainen ohje! Jumalasta vieraannuttavia tahoja tuskin on ainakaan vähempää kuin Mooseksen aikaan. Osa niistä voi naamioitua hyvinkin kristillismielisiksi, osa taas houkuttaa ja koukuttaa muulla tavoin, lupaamalla milloin mitäkin hyvää. Se juuri on hämäävää, jos aluksi tai kauemminkin kaikki tuntuu hyvältä, jopa ihmeeltä.

Elämme maailmassa, jossa on tarjolla kaikenlaista. Siksi on tärkeää osata erottaa, mikä on aidosti Jumalan tarkoittamaa hyvää ja oikeaa. Sitä herkkyyttä on syytä rukoilla itselle ja muille.

Jos hyvä paljastuu pahaksi, siitä on syytä irtisanoutua. Tai kun muuten huomaa tehneensä vääriä valintoja, saa aina palata takaisin ja saada anteeksi, vaikka olisi eksynyt kauaskin. Sitä varten Jeesus on.

Riittääkö ja kelpaako meille se, mitä Jumala sanoo? Entä ne rajat, jotka hän on hyväksi katsonut? Riittääkö se voima, viisaus tai rauha, jonka Jumala antaa? Vai tekeekö mieli kuunnella ja kokeilla muutakin? Jos kelpaa ja riittää, eikö juuri se ole osoitus siitä, että rakastamme Jumalaa koko sydämestämme?

Anna-Liisa Valtavaara
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Miten sinä voit tänään? Kaipaatko uusia voimia? Tule mukaan Sinun puolellasi – apua jaksamiseen -tapahtumaan Lohjan Vivamoon 7.–9.8. Saat uusia näkökulmia ja voimavaroja elämääsi🪴🌞. Katso ohjelma:

https://kansanraamattuseura.fi/krito-konferenssi-2026/

#mieli #jaksaminen #kansanraamattuseura #krito #vivamo

20. HEINÄKUUTA

Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. • Ps. 97:10–11

Miten vaikeaa onkaan erottaa ihmisen arvoa hänen teoistaan ja olemuksestaan.
Ollessani opettajana ala-asteella aloin opetella erottamaan oppilaissani nämä asiat toisistaan. Vääryyden havaitessani halusin sanoa: ”Nyt sinä toimit tyhmästi” enkä: ”Sinä tyhmä, nyt teit väärin.”

Emme ole tyhmiä, tuhmia tai pahoja, vaikka toimimme usein tyhmästi ja teemme pahaa itsellemme ja toisillemme. Jumalan luomina olemme ainutlaatuisen arvokkaita, mutta meissä asuva synti saa meidät toimimaan vastoin parempaa
tietoamme. ”En ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan” (Room. 7:15).

Vihatkaa pahaa — ei pahoja, sanotaan päivän psalmissa.

Yhä vielä olen opinnoissani ala-asteella, mutta apua on saatavissa. Herra on omiensa turva, joka pelastaa meidät pahojen käsistä. Jeesus kärsi rangaistuksen meidän pahuutemme tähden; me voimme antaa anteeksi toisillemme ja itsellemme. Jeesuksen tuoma anteeksiantamus ei tarkoita pahuuden hyväk- symistä, vaan sen valtaan joutuneiden armahtamista. Hän rakastaa syntistä ja vihaa syntiä.

Opetellaan antamaan korjaavaa palautetta — ei parjaavaa kolautetta.

Arto Valkeapää
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

19. HEINÄKUUTA

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! • Ps. 97:1

Luojan ylistys osuu keskelle kauneinta ja vehmainta kesää. Kuin koko luomakunta iloitsisi, purot ja virtojen pauhu, lintujen kuorot ja piipittävät poikaset pesissään kohti ensimmäisiä lentoharjoituksia. Valtava kasvun voima vartuttaa joka kesä kaikki viljat, marjat ja hedelmät ajallaan. Luojan työtä, elämän ihmettä on se, miten tämän päivän elämä kantaa jo uutta sisällään.

Vihreyden syventyessä kohti loppukesää on vielä paratiisinomaisia hetkiä. Silloin aika pysähtyy: nämä lämpöiset päivät ja yöt, valon ja varjon leikki, mansikan maku kielellä — kesä kaikilla aisteilla. Lumpeenkukka kelluu veden kalvolla. Minäkin kahlaan lempeän lämpimään uimaveteen, heittäydyn selälleni kellumaan. Katson taivasta, katson huolettomia pilvenhattaroita ja mietin.

Elämä minussa kurkottuu kohti Valoa — käännyn elämän antajan, Luojani, puoleen. Hän katsookin jo minua ja iloitsee. Havahdun. Olen olemassa. Hän on ja on ollut ja on aina oleva. Lepään hänen varassaan kuin lumme veden kalvolla. Hän on Kuningas, minä olen Kuninkaan tytär. Jotain aavistan armosta — siinä on paljon samaa kuin tässä kellumisessa omalla painollani veden kannateltavana. Minun ei tarvitse tehdä mitään ollakseni Kuninkaan tytär. Minä olen hänen, koska hän on siirtänyt minut pimeydestä valon valtakuntaan. Armo kantaa.

Havahdun olemassaolon ihmeeseen. Vaikka paratiisi on menetetty, Jumalan valtakunta on jo sisäisesti meissä, jotka uskomme.

Kaisa Tuikkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024