7. MARRASKUUTA

Hän vahvistaa sinun porttiesi salvat, hän siunaa ne, jotka asuvat keskelläsi. • Ps. 147:13

Päivän raamatunlause on sen kirjoittajan tai kirjoittajien jo kolmisentuhatta vuotta sitten Jumalalle ilmaisemaa kiitosta siitä, että Jumala on asuinkaupungin tuki ja turva. Edellisessä jakeessa 12 kehotetaankin kiittämään: ”Kiitä Herraa, Jerusalem! Ylistä Jumalaasi, Siion!” Luottamus ja kiitos ovatkin olleet Herraan turvaavien ihmisten ja kansojen tunnusomaisia piirteitä halki vuosisatojen.

Nyt 2000-luvun haasteiden ja myllerrysten keskellä, Ilmestyskirjankin kuvausten äärellä saamme kristittyinä luottaa Herraan edelleen, yhä uudelleen. Hän vahvistaa meitä, hän siunaa meitä ja perhekuntiamme. Ahdistavimpinakin aikoina hän lupaa olla apuna, lyhentää vaikeimmat kärsimysten päivät. Hän lupaa viedä häneen turvaavat perille: ”Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon” (Ps. 147:11).

Psalmien kirja tuntuu viimeisissä luvuissaan keskittyvän jopa aiempaa enemmän kiitokseen ja monipuoliseen, jatkuvaan Jumalan ylistämiseen eri soittimilla. Esimerkiksi: ”Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, ihanaa on virittää ylistyslaulu!” (Ps. 147:1.) Ja koko psalmi 150, jonka lopuksi sanotaan: ”Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa!” (Jae 6.)

Herra, anna luottamus ja apu, sinä olet meidän ”kapu”!

Heimo Lajunen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

6. MARRASKUUTA

Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” • Ap. t. 4:19–20

Näitä miehiä oli kielletty puhumasta Jeesuksesta. He eivät totelleet, vaan jatkoivat puhumista. Eikö kristityn kuitenkin pidä totella esivaltaa, joka tässä tapauksessa oli uskonnollinen esivalta?

Kyllä. Se on pääperiaate. Uudessa testamentissa tämän kertoo parhaiten Roomalaiskirjeen 13. luku. Esivalta on Jumalan asettama. Jos kuka tahansa saisi tehdä mitä tahansa, seuraisi kaaos.

Päivän teksti näyttää kuitenkin poikkeuksen tästä säännöstä. Jos meitä kehotetaan synnin tekemiseen, emme tottele, ja jos meitä vaaditaan kieltämään Jeesus, emme tottele. Kristittyjen vainojen aikana moni on maksanut hengellään tällaisesta kieltäytymisestä. Takavuosikymmeninä suomalaiset kristityt salakuljettivat Raamattuja silloiseen Neuvostoliittoon, jonne tuon kirjan vieminen oli kielletty. He toimivat tämän poikkeusperiaatteen mukaisesti: ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Omassa arjessamme joudumme harvoin pohtimaan vakavasti tätä kysymystä. Tosin meillä saattaa olla kiusaus olla avaamatta suutamme silloin, kun siihen tarjoutuisi sopiva tilaisuus. Tällaista ei kuitenkaan pidä luokitella Jumalan kieltämiseksi.

Jumalan totteleminen on ensisijaisesti sitä, että käännymme hänen puoleensa elämän kaikissa vaiheissa.

Eero Junkkaala
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

5. MARRASKUUTA

Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta, sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä. Sinun on kuninkuus, sinä olet kaikkea muuta korkeammalla. 1. Aik. 29:11

Näin Israelin kuningas D aavid kiitti ja ylisti Jumalaa kansan edessä elämänsä ehtoossa. ”Ylistetty olet sinä, Herra, isämme Israelin Jumala” (1. Aik. 29:10).
Daavid oli kokenut elämässään onnistumisia ja epäonnistumisia, myötä- ja vastamäkiä. Kaiken keskellä hän oli säilyttänyt luottamuksensa Jumalaan.

Jumala on tutkimaton ja salattu, emmekä aina ymmärrä hänen aivoituksiaan. Tässä Daavidin ylistysrukouksessa on yksi yritys kuvata häntä. Daavid ei selitellyt vaan ylisti Jumalan voimaa ja suuruutta.

Kun koemme vaikeuksia, lankeemuksia tai kärsimyksiä, alamme joskus syyttää kohtalostamme kiusaajaa, Saatanaa. Huomaamattamme voimme melkein ylistää Saatanan voimaa ja päivitellä maailman pahuutta. Sellainen ei meitä auta. Meitä auttaa ahdingossa paremmin se, että alamme yksinkertaisesti ylistää Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Hän on voittanut pahuuden vallan ja on aina Saatanaa voimakkaampi.

Ahdistuksessa tunnemaailmamme ei helposti löydä ylistyksen sanoja tai säveliä. Silloin avuksemme tulevat Raamatun psalmit, musiikki, laulut ja erilaiset rukouskirjat. Huomaamme, että vähitellen sydämemme yhtyy psalmien rukouksiin ja hengellisiin lauluihin. Ylistys ja kiitos avaa mielemme ja sydämemme toivolle ja valolle. Jumalan rakkaus alkaa parantaa meitä.

Riitta Laakio
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

4. MARRASKUUTA

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. • Jer. 29:11

Pariisin olympialaisten urheilupsykologi toteaa: ”Urheilijat ovat kovasti julmia itse itselleen.” Toki tavoite saavutetaan vain näkemällä vaivaa. Elämänhistoriammekin värittää sitä, miten tulkitsemme itseämme, toisia, Jumalaa ja maailmaa ympärillämme.

Omassa historiassani olin oppinut hyvin vaativaksi itseäni kohtaan, ja vihasin itseäni. Nuorempana se sai aikaan hengellisiä itsensä parantamisohjelmia ja väärää omavoimaisuutta. Iän karttuessa sekä rukouksen ja viisaiden opettajien johdolla realistinen itsetuntemukseni on karttunut ja samalla myötätunto itseäni kohtaan on lisääntynyt. Jumalan rakkauden ymmärtäminen henkilökohtaisesti on lisännyt armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Myös kielteiset ajatukset itsestäni ovat vähentyneet. On tullut mahdolliseksi jättäytyä Jumalan suunnitelmien varaan.

Millaisia ajatuksia sinulla on itsestäsi?

Ovatko ne rauhan vai tuhon ajatuksia? Miten voit olla tuomassa rauhaa? Miten voit olla synnyttämässä toivoa?

”Vain Jumalassa rauhan sieluni saa, / hän meidät pelastaa. / Haltuusi, Herra, sydämeni tyyntyy ja rauhan saa”, lauletaan eräässä Taizé-laulussa (Suom. Anna-Maija Raittila). Tätä rauhaa tarvitsemme jokainen niin kuin koko maailma.

Franciscus Assisilaisen tavoin rukoilen: Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen.

Mirja Kontio
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

3. MARRASKUUTA

Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. • Ap. t. 4:20

Pietari ja Johannes olivat pulassa. He olivat todistaneet ylösnousseesta Jeesuksesta niin innokkaasti, että Suuri neuvosto oli ottanut heidät kuulusteltavaksi. ”Mitä ihmettä nämä miehet oikein höyryävät?”

Jotain Jeesuksen voimasta kertoo Apostolien tekoihin jäänyt Pietarin ja Johanneksen puuskahdus: ”Me emme voi olla puhumatta!” He olivat todistaneet jotain niin ihmeellistä, etteivät voineet olla puhumatta siitä.

Koska he eivät olleet suomalaisia miehiä, eikä heidän puheliaisuutensa hämmästely johtunut siitä, voimme päätellä, että heidän näkemänsä oli todella ihmeellistä! He ymmärsivät nähneensä jotakin, mikä muuttaisi koko heidän elämänsä ja kuoleman sakin.

Kalle Virta
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024