7. HEINÄKUUTA

Jos olet viemässä uhrilahjaa alttarille ja muistat, että lähimmäiselläsi on jotain sinua vastaan, tee näin: jätä lahjasi alttarin eteen, käy tekemässä sovinto hänen kanssaan ja anna lahjasi vasta sitten. • Matt. 5:23–24, UT2020

”Kuinka noloa. En varmaan kehtaa lähteä sopimaan hänen kanssaan. Ikävä tilanne, sana kolahti. Olen ollut suorastaan inhottava hänelle. Mokomakin viisastelija.”

Kiemurtelen kirkonpenkissä. Haluaisin juosta pois. Unohtaa koko ihmisen ja Jumalan sanan. Miksi se on niin vaikeaa? Mieluummin vaihtaisin seurakuntaa kuin puhuisin hänelle, saati sitten pyytäisin anteeksi. Olo on levoton, tuntuu pahalta päässä ja vatsassa.

”Mitä häviän, jos nopeasti pyydän anteeksi?”

Muistan, kuinka ihanaa on, kun mikään ei paina. Kärvistelen pitkään, välttelen katseita ja haluaisin juosta pois. En tiedä, mitä tapahtuu, nousen ja tartun ehtoollispikariin. Kävelen jonon päähän. Sydän lyö sataa.

Hän tulee pois ehtoolliselta, kävelen kohti ja pysähdyn hänen kohdalleen. ”Anteeksi”, saan sanottua. Hän halaa minua ja sanoo, että ”samoin”.

Nyt se on tehty, itkettää.

”Jeesuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu. Jeesuksen ruumis, sinun edestäsi annettu.”

Anne Pircklén
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

6. HEINÄKUUTA

Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten. • Ps. 145:7

Seurakunta Yhdysvalloissa alkoi rukoilla erään kansanryhmän puolesta, jonka keskuudessa ei tiedetty olevan kristittyjä. Aluksi näytti siltä, että rukouksiin vastataan. Ihmisiä tuli uskoon. Sitten alkoivat vainot uusia kristittyjä kohtaan, ja kaikki yhteydet tuohon kansanryhmään katkesivat. Seurakunta jatkoi silti rukoilemista.

Eräs kansanryhmään kuuluva nainen oli ainoa kristitty kylässään. Päivästä toiseen hän rukoili itkien: ”Herra, kuinka kauan minun täytyy rukoilla yksin?” Nainen ei tiennyt, että seurakunta toisella puolella maailmaa rukoili hänen rinnallaan. Siellä pyydettiin, että olisi edes yksi uskova, joka ”sytyttäisi tulen” ja olisi alkuna seurakunnalle.

Rukoukset kuultiin. Nainen rohkaistui kertomaan evankeliumia miehelleen, ja tämä otti Jeesuksen vastaan. Heidän kodissaan alkoi kokoontua kristittyjä lähikylistä. Tuli syttyi, ja evankeliumi lähti leviämään. Lopulta tieto tästä saavutti myös rukoilevan seurakunnan. Rukous muuttui kiitokseksi Jumalan suurista teoista.

Pelastussanoman leviämiseen tarvitaan maailmanlaajuinen kirkko. Toiset rukoilevat. Joku on eturintamassa kertomassa evankeliumia. Joku antaa kotinsa seurakunnan kokoontumiseen. Toiset mahdollistavat evankelistojen työn taloudellisella tuella. Tehtäviä on monenlaisia. Rukoilla voimme me kaikki. Herra, anna palvelijoillesi rohkeus kertoa hyvyytesi runsaudesta. Synnytä kuulijoissa uskoa ja riemullista kiitosta suuresta armostasi!

Päivi Peittola
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Kirkastusjuhlilla🔅Heinävedellä 25.7. levähdetään Jeesuksen läsnäolossa 😇 sanan, rukouksen 🙏, ylistyksen ja hyvän musiikin parissa 🎶! Katso juhlien ohjelma: kansanraamattuseura.fi/kirkastusjuhlat

#kirkastusjuhlat #heinävedenkirkastusjuhlat #kansaraamattuseura #kesajuhlat #saynamo #heinävedenkirkko

5. HEINÄKUUTA

Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. • Ps. 145:6

Ovatko Jumalan teot todella pelottavia?

Pitäisikö häntä pelätä toden teolla? Kyllä ja ei.

Sananlaskuissa kirjoitetaan: ”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta” (Sananl. 9:10). Jumala on pyhä. Se merkitsee muun muassa sitä, että hänen pyhyytensä edes- sä kaikenlainen vääryys, vilpillisyys, omavanhurskaus ja tekopyhyys paljastuu mitättömäksi ja tyhjäksi. Totuus tulee
ilmi. Hänen pyhyytensä edessä olemme paljaita ja joudumme painamaan päämme.

Jumalan pyhyyteen liittyy hänen suuruutensa, joka ylittää ihmisen ymmärryksen. Psalminkirjoittaja ylistää Jumalan suuria ja ihmeellisiä tekoja. Jumala on luonut kaiken ja ylläpitää kaikkea elämää. Hänen kuninkuutensa pysyy ikuisesti. Hänen armonsa ja hyvyytensä on suuri. Hän on oikeamielinen. Samalla ”hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa”
(Ps. 145:18).

Miten ihmeellinen Jumalamme onkaan! Hän todella asuu ”korkeudessa ja pyhyydessä” mutta myös niiden luona, joilla on murtunut sydän (Jes. 57:15).

Virpi Nyman
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024