12. HUHTIKUUTA

Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. • Ps. 116:6

Ai että tuo kun-sana on kaunis sana. ”Kun voimani uupuivat.” Tämä kun-sana laittaa riman sopivan alas sinulle ja minulle.

Usein uskovista ajatellaan — ja he itsekin ajattelevat, että pitää sittenkin pärjätä elämässä omin voimin; että vasta sitten kelpaa Jeesukselle. Kuitenkin elämän isojen aaltojen sattuessa kohdalle me kaikki olemme avuttomia.

Kysymys ei ole voimiemme mahdollisesti uupumisesta, vaan jokainen elämässä simahtaa tavalla tai toisella — enemmän tai vähemmän, mutta simahtaa kuitenkin. Silloin lakkaa kaikki turha henkseleiden paukuttelu. Silloin osaamme ottaa avun vastaan. Osaamme kiittää Herraa, avuttomien suojelijaa. Uskollista Jumalaa, joka tulee uupuneen avuksi.

Sama pätee taivasmatkaamme. Kun väsymme kiipeämään omavanhurskauden tikapuita, ristinpuu tarjoaa pelastusta uupuneelle.

Kiipeilyajatus on silti tiukassa. Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan, jossa mies totesi, ettei pääse taivaaseen, koska sinne pääsevät vain hyvät ihmiset. Mielessäni (ja vähän ääneenkin) älähdin heti: ”Nyt meni elokuvassa teologia pieleen! Me syntiset pääsemme taivaaseen, kun omin voimin yrittämisestä uupuneina laskemme syntimme meitä painamasta niiden Sovittajalle Jeesukselle Kristukselle!”

Ari Tuhkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

11. HUHTIKUUTA

Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen. • Hepr. 13:16

Uskonnoissa uhrilla tarkoitetaan tekoa tai toimitusta, jossa ihminen ja/tai yhteisö toteuttaa uskoaan eli tekee sen näkyväksi. Uhri ja uhraaminen ovat keskeisiä sanoja sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.

Ylipappi Aaronin tuli panna kätensä uhripukin pään päälle ja tunnustaa israelilaisten synnit. Näin ne siirtyivät pukin kannettaviksi. (3. Moos. 16:21.) Tämä on taustana Kristuksen uhrille Golgatalla. ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan van-hurskauden” (2. Kor. 5:21). Aaron toteutti Israelin kansan uskoa antamalla pukin uhriksi kansan syntien edestä. Uhraamalla itsensä Jeesus Kristus puolestaan toteutti tehtävää, jonka Isä Jumala oli hänelle varannut.

Uhrin antaminen kuuluu jokaiselle kristitylle: ”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). Hyvän tekeminen ja omastaan antaminen ovat oikeaa uhraamista. Näin voimme kristittyinä toteuttaa uskoamme ja tehdä sitä näkyväksi.

Diakoni, pyhä Cassianus Roomalainen (k. 435) tiesi tämän. Hän kuvasi oman aikansa kilvoittelijoita näin: ”He eivät tee työtä vain omia tarpeitaan varten, vaan omalla työllään huolehtivat muukalaisten, köyhien ja vankeudessa olevien tarpeista siinä uskossa, että nämä hyvät teot ovat pyhä ja Jumalalle otollinen uhri.”

Matti Tolvanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Tervetuloa lepäämään Vivamon herävään kevääseen Levon ja hiljentymisen päiville 13.-16.4.

Huhtikuun päiviä vietetään fransiskaanisessa hengessä Pyhän Fransiskuksen 800 -vuotisjuhlan merkeissä. Hetkipalvelukset johdattelevat fransiskaanisiin teemoihin, iloon, yksinkertaisuuteen ja kiitollisuuteen. Aamut alkavat ehtoollishetkellä.

Päivien retriitinomaista ohjelmaa johdattelemassa kolmannen sääntökunnan fransiskaanit Tuomo Salovuori ja Jörgen Eriksson. Tuomo tunnetaan myös Vivamon Hiljaisuuden puutarhasta. Jörgen toimii aktiivisesti Tuomasmessu-yhteisössä.

https://kansanraamattuseura.fi/levon-ja-hiljentymisen-paivat/

#lepo #hiljentyminen #kevät #rukous #fransiskusassisilainen #fransiskaanit #kolmassääntökunta #vivamo

9. HUHTIKUUTA

Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. • Jes. 43:11

Jesajan nimi tarkoittaa ’Jumala pelastaa’. Jo profeetan nimessä on kiteytettynä se, mitä Jumala haluaa Jesajan kautta kansalleen sanoa: ”Minä olen teidän ainoa Jumalanne ja pelastajanne.”

Hän muistuttaa, kuinka hän vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Jesajan aikana hän vapauttaa kansansa Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Ja Jesaja ennustaa, että tulee pelastaja, joka vapauttaa koko maailman pahuuden vallasta. Myös tuon pelastajan nimi, Jeshua (Jeesus), huutaa samaa ydinsanomaa: ’Jumala pelastaa’.

Israelin kansan historiassa vuorottelevat luopumuksen ja koettelemusten vaiheet, mutta yhä uudestaan kansa saa myös palata Jumalan, pelastajansa luo. Yhä tänäänkin juutalaiset tunnustavat uskonsa sanoin: ”Kuule Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.”

Miten orjuus tai pakkosiirtolaisuus voi ilmetä ajassamme?

Menneisyys tai jokin asia voi sitoa ja taakoittaa, eikä ihminen ole vapaa hyvään. Hän voi olla eksyksissä itseltään ja kokea vierautta, vaikkei olisi karkotettu kotimaastaan. Riippumatta siitä, millaisia koettelemuksia kenties elät parhaillaan, millaisia taakkoja menneisyydestä ehkä kannat mukanasi tai miten uhkaavalta tulevaisuus näyttääkin, sinun Jumalasi ja pelastajasi on yksi.

Hän on sama kuin Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Hän sanoo sinulle, niin kuin sanoi Israelille (Jes. 43:1): ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Päivi Taipale
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024