Elämme armosta,
kerromme Jeesuksesta

29. heinäkuuta

Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hepr. 12:14

Kirjoittaja on realisti. Hän näkee, että rauha on vaikea asia mutta että siihen on viisasta pyrkiä. Kaikkien kanssa. Tavoitelkaa rauhaa. Miten ajankohtaista. Yksi tapa tavoitella rauhaa on rukous.
Miten paljon sitä tarvitaankaan sekä henkilökohtaisella tasolla että maailmassamme.
Kirjoittaja tajuaa, että tarvitaan vielä enemmän. Pyhitystä. Mitä se on? Pyhä elämä? Pyhyys on Jumalaan liittyvä sana, ei inhimilliseen elämään. Se on enemmän kuin elämän siistimistä tai hyvän elämän yritystä tai käskyjen noudattamista.
Pyhitys? Miten siihen voi pyrkiä, jos se on ihmiselle mahdoton ihanne? Paavalilla on vapauttava sana tähän: ”Hän on meidän pyhityksemme.” Kuka?
No, Jeesus! Eli sekä rauhaan että pyhitykseen pyrkiessämme meillä on sama tavoite: päästä lähelle Jeesusta! Läheinen suhde Jeesuksen kanssa ei voi olla vaikuttamatta meihin. ”Kun me peittämättömin kasvoin katselemme häntä kuin kuvastimesta, me muutumme.” Muutumme tuskallisen hitaasti, mutta hän on luvannut hiljaa muuttaa meitä kuvansa kaltaisiksi.
Jos pyhitystä on se, että olemme lähellä Jeesusta, elämme tietoisina hänen rakkaudestaan, rauhastaan, voimastaan ja armostaan, eikö se kuulostakin ihan yltäkylläiseltä elämältä?
Ja: ilman pyhitystä — Jeesuksen läheisyyttä siis — ei kukaan ole näkevä Herraa Jumalaa.
Mutta sehän on samaa kuin: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Kaikki uhka poistuu! Sehän on lupaus! Kun olen Jeesuksen kanssa, saan nähdä Isän rakastavan sydämen kuin lapsi, ilman pelkoa.

Leena Lehtinen
Lähellä tänään
Karas-Sana, 2015 ... Lue lisääVähemmän

28. heinäkuuta

Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Jer. 7:5

Kesäleirin raamattutunneilla pysähdyin miettimään, missä junassa istuin ja minne se oli matkalla. Ihailin isosia, jotka lauloivat kasvot loistaen Jeesuksesta. Kaikesta näki, että he tiesivät suunnan ja päämäärän. Minäkin halusin olla samassa junassa, taivaan pikajunassa matkalla kotiin. Sillä leirillä olin risteyksessä ja tein valinnan.
Tuosta kokemuksesta on 47 vuotta. Matkan varrella on ollut paljon risteyksiä, tienhaaroja, valinnan paikkoja. Olenko valinnut aina oikein, tehnyt oikeita ratkaisuja? Olenko tehnyt aina hyvää, kohdellut läheisiäni oikeudenmukaisesti? Kuinka usein törmäänkään samaan kuin Paavali: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo” (Room. 7:19).
Herra käski Jeremian puhua Juudan asukkaille. Teksti on rajua, suoraa puhetta siitä, millaisia he ovat ja mitä kauheuksia he tekevät. Miltä tuntuisi, jos joku paljastaisi kaiken, mitä olen, ajattelen ja teen? Haluanko kuulla, uskonko mitä minulle sanotaan, olisinko valmis pysähtymään ja uuttamaan suuntaa?
Jeesus on kuollut puolestamme ja sovittanut syntimme. Hän kutsuu meitä tänään seuraamaan häntä. Hän haluaa johdattaa oikeaa tietä, joka vie perille iankaikkiseen elämään, Kotiin.
”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps. 139:23–24)

Merja Luukkonen
Lähellä tänään
Karas-Sana, 2015 ... Lue lisääVähemmän