19. HEINÄKUUTA

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! • Ps. 97:1

Luojan ylistys osuu keskelle kauneinta ja vehmainta kesää. Kuin koko luomakunta iloitsisi, purot ja virtojen pauhu, lintujen kuorot ja piipittävät poikaset pesissään kohti ensimmäisiä lentoharjoituksia. Valtava kasvun voima vartuttaa joka kesä kaikki viljat, marjat ja hedelmät ajallaan. Luojan työtä, elämän ihmettä on se, miten tämän päivän elämä kantaa jo uutta sisällään.

Vihreyden syventyessä kohti loppukesää on vielä paratiisinomaisia hetkiä. Silloin aika pysähtyy: nämä lämpöiset päivät ja yöt, valon ja varjon leikki, mansikan maku kielellä — kesä kaikilla aisteilla. Lumpeenkukka kelluu veden kalvolla. Minäkin kahlaan lempeän lämpimään uimaveteen, heittäydyn selälleni kellumaan. Katson taivasta, katson huolettomia pilvenhattaroita ja mietin.

Elämä minussa kurkottuu kohti Valoa — käännyn elämän antajan, Luojani, puoleen. Hän katsookin jo minua ja iloitsee. Havahdun. Olen olemassa. Hän on ja on ollut ja on aina oleva. Lepään hänen varassaan kuin lumme veden kalvolla. Hän on Kuningas, minä olen Kuninkaan tytär. Jotain aavistan armosta — siinä on paljon samaa kuin tässä kellumisessa omalla painollani veden kannateltavana. Minun ei tarvitse tehdä mitään ollakseni Kuninkaan tytär. Minä olen hänen, koska hän on siirtänyt minut pimeydestä valon valtakuntaan. Armo kantaa.

Havahdun olemassaolon ihmeeseen. Vaikka paratiisi on menetetty, Jumalan valtakunta on jo sisäisesti meissä, jotka uskomme.

Kaisa Tuikkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

18. HEINÄKUUTA

Iloitkaa, hurskaat! Iloitkaa Herrasta, ylistäkää hänen pyhää nimeään! • Ps. 97:12

Sanotaan luterilaisen ilon olevan niin syvällä sydämessä, että se ei näy pinnalle asti.

Suomalainen jäyhyys on kuitenkin murtumaan päin. Sukulaismiehetkin halaavat perhejuhlissa kohdatessaan; vanhempi polvi toki vähän nikotellen, mutta halaa kuitenkin. Siis vaikkapa tuota kohtaamisen iloa uskalletaan näyttää ihan halaamiseenkin asti, ilman että äijä ei olisi äijä.

Ajattelutavan muutos saa tapahtua myös ylistämisessä. Pari sukupolvea takaperin suomalaismies saattoi kehua Jeesuksen hyvyyttä urahtamalla: ”Jo vain.” Suomeksi: ”On se Herra hyvä.” Nyt uskallamme, naiset ja miehet, ehkäpä vielä poikien ja tyttöjen opettamina, reilusti iloita armosta ja ylistää Herran pyhää nimeä. Tämä olkoon meidän aivan kaikkien yhteinen kokemus. Ja siis myös tulevien sukupolvien yhteinen kokemus aina siihen asti, kun Jeesus palaa noutamaan kaikki omansa tai-
vaan kotiin. Siellä ei enää ole kenelläkään mitään urahduksia tai mutinoita. Siellä laulamme Herralle ylistystä sen, minkä palkeista lähtee.

Ja uskon, että lähtee lujaa.

Ari Tuhkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

17. HEINÄKUUTA

Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” • 2. Piet. 1:17

Nämä apostoli Pietarin kirjoittamat sanat ovat tutut myös Jeesuksen kasteen yhteydestä (Matt. 3:17) ja kirkastusvuoren tapahtumista (Matt. 17:5). Sanat ilmaisevat lähimmän mahdollisen suhteen, joka Isällä ja Pojalla on.

Meidän uskomme ydin on uskossa Jumalaan, joka on ilmaissut itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Tämän uskontunnustuksen tarkka muotoilu tapahtui 300-luvulla. Kuitenkin sen ainekset ovat nähtävissä jo Uuden testamentin teksteissä. Kaste- ja lähetyskäskyssään Jeesus sanoo: ”…kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Paavali puolestaan päättää toisen kirjeensä korinttilaisille näin: ”Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!” (2. Kor. 13:13.)

Jumala on pyhä mysteeri. Vaikka puhumme kolmiyhteisestä Jumalasta, emme määrittele ilmauksellamme hänen sisintä olemustaan, koska se on mahdotonta. Uskontunnustuksen tehtävänä on vain varjella uskon sisältö puhtaana. Vuonna 2022 kuollut englantilainen metropoliitta Kallistos Ware kuvasi pyhää kolminaisuutta sanoilla, joihin voi sydämestään yhtyä: ”Henki on Jumala meidän sisimmässämme. Poika on Jumala meidän kanssamme. Isä on Jumala meidän yläpuolellamme tuonpuoleisuudessa.”

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt ja aina!

Matti Tolvanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024