7. elokuuta
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta
sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä,
sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Ilm. 3:1–2
Päivän sana on kohti käyvä ja pysäyttävä. Herra tuntee meidän
elämämme seurakuntana ja yksilöinä läpikotaisin. Me
ihmiset emme aina näe totuutta itsestämme niin kuin Herra sen
näkee. Meistä ihmisistä monet asiat näyttävät hyviltä, mutta todellisuudessa
elävä usko ja siitä seuraavat teot puuttuvat. Ja niin
kuin Sana meille kertoo, usko ilman tekoja on kuollut.
Meitä kehotetaan luopumaan liiasta itsetyytyväisyydestä ja
omavanhurskaudesta. Pintakiilto ja kivoilta tuntuvat asiat täyttävät
helposti elämämme. Emme seuraa Herraa vaan osallistumme
erilaisiin sinänsä hyviltä näyttäviin tapahtumiin ja täytämme
päivämme tekemisillä kysymättä, mitä Herralla olisi
asiaa.
Tässä Sana näyttää meille Jumalan totuuden nautinnonhaluisesta
elämäntavastamme (1. Tim 5:6). Nautinnonhalu ja
toissijaiset asiat estävät näkemästä, mikä on Herralle tärkeää,
esimerkiksi ”uupuneiden hoivaaminen”, ”sairaiden lääkitseminen”,
”kadonneiden ja eksyneiden etsiminen”. Lisäksi itsekäs
elämäntapa johtaa siihen, että olemme vaarassa kohdella meille
vieraita, poikkeavia ihmisiä tai avuntarvitsijoita tylysti, jättää
heidät oman onnensa nojaan.
Meitä kehotetaan parannuksentekoon, heräämään uudelleen
siihen tehtävään ja niihin tekoihin, joihin meidät on seurakuntana
kutsuttu. Tässä saamme päivittäin turvautua Jumalan
armoon ja eläväksi tekevään Henkeen. Hän voi virvoittaa
tämän pyhän kutsumuksen yhä uudelleen niin, että kykenemme
seuraamaan Jumalan tahtoa uudella ja tuoreella tavalla.
Terhi Rajala
Kaiken keskellä Jumala
Karas-Sana, 2012
... Lue lisääVähemmän
6. elokuuta
Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Jer. 18:6
”Suuremmis käsis ollahan.” Näin eräs ystäväni toteaa usein, kun erotaan tai kertoillaan kuulumisia.
Kädet kertovat paljon kantajastaan. Se, ovatko ne rankasta työstä kovettuneet, olosuhteista ahavoituneet. Onko niillä hoivattu vai hajotettu. Ovatko ne silittävät vai iskevät kädet. Työntävätkö
ne pois vai antavatko suojan.
Meidän käsiämme ohjaavat tunteet ja kokemukset. Järkikin. Ne toimivat lihasvoimalla, joka on hyvinkin rajallinen. Toisinaan kätemme eivät tottele. En minä tarkoittanut torjua, en
tyrkätä kauemmas. Ja silti taas tein niin.
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret” (5. Moos. 33:27).
Nämä kädet voivat kannattaa.
Niiden voima ei lopu. Ne voivat nostaa ja parantaa. Kaikki — koko menneisyytemme ja tulevaisuutemme — on hänen käsissään.
Olemme Luojamme armoilla. Meidät on suunniteltu ja tällaisiksi
tehty. Ainutlaatuisiksi, omatahtoisiksi ja oman polkumme kulkijoiksi. Hän voisi murskata ja litistää, hävittää ja hukata.
Sen sijaan hän lähetti meille Poikansa.
Elämme Luojamme armosta. Hän teki mahdolliseksi sen, että saamme ottaa yhteyttä taivaalliseen, kaikkivaltiaaseen Luojaamme.
Meidän ei tarvitse suorittaa, ei mennä piiloon. Meidät on sovitettu. Jokainen pala ja kappale. Jokainen teko ja ajatus.
Jos sirpaleista yksi menee hukkaan, ei saada enää ehjää aikaan.
Ei savenvalaja sitä halua. Olenko minä valmis valettavaksi oman Luojani tahdon mukaan...?
Minna Pyysalo
kaiken keskellä Jumala
Karas-Sana, 2012
... Lue lisääVähemmän
Kuin lehti
vaahteran
Uljas ja vahva.
Kesti tuulen
sateen
Rakeet
ja trombit.
Lepatteli voitontahtoisesti
Julisti hyvän elämän salaisuutta
maahan varisseille.
Tuli yö
yksi muiden joukossa
Tavallinen mutta erilainen.
Se mihin myrskyt
eivät pystyneet
Sen teki yksi hallayö.
Kuin lehti
vaahteran
oranssinen ja hauras
Liidän ohi ikkunoiden
Paljaana katseille
Maata kohti.
Otan paikkani toisten joukossa.
Värjään mustan punaisella.
Kuolen ja silti elän
sillä minussa on
Siemen
Taivasta tavoittava!
(Jaakko Pirttiaho)
... Lue lisääVähemmän