14. SYYSKUUTA

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Matt. 6:34

Pyhä huolettomuus on ihana asia!

Se ei tarkoita, ettemme käyttäisi järkeämme, suunnittelisi, pohtisi vaihtoehtoja tai tekisi laskelmia. Se ei tarkoita, ettemme opiskelisi, säästäisi, etsisi tietoja, kyselisi neuvoja tai tekisi valintoja. Se ei tarkoita, ettemme ottaisi huomioon muita, olisi ajoissa, pitäisi sopimuksia, seuraisi aikaamme.

Pyhä huolettomuus on syvää tietoisuutta hänestä ja luottamusta häneen, joka on kutsunut minut seuraajakseen. Ymmärryksen ja elämänkokemusten kautta olen oppinut, että hän on kanssani tyvenessä ja myrskyssä, arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa. Vaikka en itse tiedä enkä näe seuraavaa elämäni askelta, sen tiedän, että hän on vierelläni ja hän tietää. Häneen voi luottaa.

On inhimillistä hätäillä ja olla levoton. Se toki auttaa meitä myös suunnittelemaan ja pohtimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, olemaan luovia ja kekseliäitä. Mutta pyhä huolettomuus myös tietää, että en putoa hänen käsistään, en jää syvimmiltäni yksin, pimeydestä huolimatta en ole eksyksissä.

Elämä on seikkailu. Joskus tylsä ja puuduttava, joskus roppakaupalla kiperiä käänteitä täynnä. Parasta on, että rakkain ystäväni, Jeesus, on seikkailussa mukana johtajana, vierelläkulkijana ja rohkaisijana.

Kiitos, että tänäänkin saan luottaa siihen eikä minun tarvitse pelätä tulevaa.

Pirjo Honkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

13. SYYSKUUTA

Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi. • Ps. 86:5

Ihana lupaus, eikö vain! Daavid ilmaisee omassa elämässään koettua. Monissa vaikeissakin elämänvaiheissa ja lankeemuksissa hän on saanut kohdata Jumalan, joka on olemukseltaan hyvä. Jumalan hyvyys on sitä, että hän antaa anteeksi ja jakaa armoansa. Ja Jumalan armo on luonteeltaan käsittämätöntä, ääretön lahja ihmisille. Hän jakaa sitä runsain mitoin. Armolla ei ole rajoja. Se kestää iäti ja kattaa kaiken synnin.

Tällaiseen lupaukseen on hyvä tarttua. Siksi Daavid sanoo psalmin jakeen loppuosassa: ”...runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.” Daavid koki jatkuvasti Jumalan hyvyyttä ja armoa. Hän etsi sitä alati. ”Kaiken päivää huudan sinua avukseni” (Ps. 86:3). Hän sai kokea, että Jumalan armo kattaa kaiken syntien anteeksiantamisesta apuun ahdingoissa.

Armahdettu ja avun saanut haluaa elää osallisena armosta. Siksi rukoukseen sisältyy pyyntö: ”Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.” (Ps. 86:11.) Armon saanut etsii jatkuvasti armon lähdettä ja haluaa kulkea sitä tietä, jolla armon siunaukset koetaan todellisina yhä uudestaan ja joka johtaa armon jakamiseen, armahtavaisuuteen elämässä.

Tämä mahdollisuus on tarjolla meillekin. Tartutaan siihen!

Markku Happonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

12. SYYSKUUTA

Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa. Ps. 46:11

Tässä ajassa on paljon syytä huoleen. Tiedotusvälineet pitävät meitä ajan tasalla, ja välillä oma mielenrauha on lujilla. Meneekö kaikki vain huonompaan suuntaan?

On kuitenkin olemassa toivon näkökulma, josta Raamattu puhuu. ”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä” (Room. 12:12). Ja vielä: ”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13). Molemmissa kohdissa toivo yhdistetään iloon. Toivo on meille elämän perusvoimavara. Se saa meidät luottamaan Jumalaan; siihen, että hän on rakkaus.

Emme saa pienentää Jumalaa ajatuksissamme sellaiseksi, että hän on voimaton eikä puutu asioihin. Hän on kaikkeuden ylläpitäjä, kaiken luoja, kaikkialla läsnä, vaikka maa järkkyy, kansojen meri kuohuu. ”Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään” (Ps. 46:10). ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11). Meillä on rauhan Jumala.

Jatkuva murehtiminen syö voimiamme, tuhoaa ilon. Rukous Jumalan luoman maailman puolesta antaa oikeaa perspektiiviä, toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen.

Aulikki Happonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

11. SYYSKUUTA

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. • Gal. 6:2

Paavali on Galatalaiskirjeessään jo varoittanut seurakuntaa Mooseksen lain ja lihan orjuudesta. Viidennessä luvussa hän on tiivistänyt lain yhteen käskyyn ja kehottanut rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään (Gal. 5:14). Sekä luvussa 5 että luvussa 6 hän puhuu Hengen ohjauksessa olemisesta, mihin myös liittyy kehotus kantaa toisten taakkoja.

Varmaankin jokainen meistä on elämänsä varrella kantanut jossain määrin toisten taakkoja. Olemme maan päällä ainakin osittain lähimmäisiä varten. On monia käytännön tapoja osoittaa välittämistä, vaikkapa tarjoutuminen muuttoavuksi tai kauppareissu ikäihmisen puolesta.

Toisaalta muiden ihmisten taakkojen kantaminen voi olla hyvinkin kuluttavaa, jos kyse on esimerkiksi henkistä tukea tarvitsevasta sukulaisesta tai ystävästä. Voimme kuunnella, mutta lopulta tärkeintä on olla esirukoilijana. Emme voi eikä meidän tulekaan ottaa toisten tunteita omiksemme. Sen sijaan voimme jättää omamme ja toisten huolet Herralle. Hän on ne jo kertaalleen ristillä kantanut.

Ilkka Enkenberg
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024