20. SYYSKUUTA

Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi. Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä. • Ps. 86:12–13

Kiitos on Jumalan antama lahja meille. Paavali opettaa: ”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.” (1. Tess. 5:18.)

Mietin, miksi Jumala tahtoo, että kiitämme. Yksi syy voi olla se, että rakastava Jumala tietää, kuinka hyvää kiitos tekee ihmiselle. Kiitos tekee ihmisen onnelliseksi. Näin sanovat myös aikamme onnellisuustutkijat. Kiitos avaa mielemme ja sydämemme näkemään esimerkiksi Jumalan johdatuksen, hyvyyden ja avun elämässämme. Näin koki myös psalmin rukoilija sanoessaan: ”...sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä” (Ps. 86:13).

Mutta kiitos ei ainoastaan auta meitä ymmärtämään mennyttä, vaan myös avaa silmämme näkemään tulevaisuuden mahdollisuudet ja avoimet ovet. Kun psalmin rukoilija puhuu kiitoksesta, hän edellä pyytää näköaloja tulevaisuuteen: ”Herra, neuvo minulle tiesi.”

Kiitos herättää mielemme näkemään mahdollisuuksia ja toivon ituja tulevaisuudessa. Kiitos antaa myös rohkeutta astua uusille poluille ja ennen muuta Jumalan tahdon tielle. Luottamuksemme Jumalaan vahvistuu.

Kaiken kaikkiaan kiitos tekee ihmeitä. Siksi se on rukouksen kirkkain helmi.
Mistä kaikesta tahdon kiittää tänään?

Riitta Laakio
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

19. SYYSKUUTA

Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle. Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni. • Joona 2:3

Millaisin silmin sinä katsot maailmaa ympärilläsi? Millaisin silmin katsot itseäsi? Mistä saat avun ahdingossasi?

Päivän tekstissä ovat läsnä sekä elämän rikkonaisuus että oikean avun saaminen. Miten minä kutsun Herraa avuksi tai huudan apua?

Rukous ahdingossa voi olla hyvin yksinkertaista, sisäistä puhetta tai huutoa Jumalan suuntaan. Puhu, Herra! Auta, Jeesus! Näet kipuni ja ahdistukseni, anna oikea apu! Tuska raastaa minua. Jumala, Isä, katkaise tuskan kärki, korjaa tilanne, anna oikea apu. Kuule minua, tarvitsen apuasi! Olen voimaton, sinä olet voimani. Tuntuu tosi pahalta, autathan Jeesus?

Omassa elämässäni on ollut varhaisia menetyksiä — sekä sisäistä ahdistusta että ulkoisia vaille jäämisiä. Millaisia kipuja sinä olet kokenut?

Jumalalta on tullut minulle apu ja turva. Kuin vettä janoiselle, lämmin peitto viluiselle, kuin valo pimeään huoneeseen. Asiat ovat alkaneet korjaantua, Jumala on kuullut huutoni ja antanut apunsa kipujen keskelle ajallaan. Jumalan hoitava prosessi on avannut asioita, uusia näkökulmia, ja raskas tilanne on alkanut keventyä. Olen saanut syvempää ymmärrystä tilanteesta. Jumala kuulee huokauksetkin ja tulee auttamaan.

Jälkeenpäin olen voinut nähdä, että apu tuli oikeaan aikaan, vaikkei se silloin siltä tuntunut. Jumalan apu alkoi korjata asioita minussa ja olosuhteissani.

Mirja Kontio
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

18. SYYSKUUTA

Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. • Room. 8:20–21

On olemassa katoavaisuuden merkkejä. Ne tulevat elämässämme eteen sekä pienillä että musertavilla voimillaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä konkreettisemmaksi tulee se tosiasia, että elän katoavaisessa kehossa, kremppaantuvassa ja hajoilevassa. Sille en mahda mitään. On myönnettävä: näin se vaan on!

Ja sitten on olemassa Luoja.

Jumalan lasten toivo perustuu siihen, että meidän katoavaisuutemme ei ole Jumalalle mikään ongelma. Hän on sen itse asettanut. Hän tietää, mitkä rajoittimet on kytketty päälle, kun katoavaisuutta on määritelty, ja mikä on sen ratkaiseva tekijä. Hän on antanut meille Jeesuksessa ratkaisun katoavaisuuden ongelmaan. Entä mitä siitä seuraa? Katoamattomuuden aarteet: vapaus ja kirkkaus.

Uskomatonta kyllä: Vapautta ja kirkkautta pääset aistimaan jo tänään, kun sanot: Jeesus, haluan olla Jumalan lapsi. Anna vapaus ja kirkkaus!

Kalle Virta
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

17. SYYSKUUTA

Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. • Job 14:1–2

Ehkä koet elämäsi juuri tuollaiseksi. Olet saattanut lukea Jobin kirjaa ja samaistut tuon kärsivän miehen tuntoihin. Jakeet todella kertovat totuuden ihmisen elämästä, yhden puolen siitä. Sanoohan pappi vainajaa siunatessaan: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun on jälleen tultava.”

Mutta se ei ole koko totuus. Ylösnousemuksen ja ikuisen elämän toivo puuttuu. Tai ei täysin. Jos luet tätä lukua jakeesta 15 eteenpäin, kuulet toisenlaisen Jobin nöyrän rukouksen. Siinä hän ilmaisee orastavan toivon, kaipauksen, että Jumala kuoleman jälkeen vielä kutsuisi hänet luokseen. ”Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.” Sanat koskettavat sydäntäni. Niihin voin omassa heikkoudessani yhtyä, koska ei uskoni useinkaan ole kovin varmaa.

Jobilla oli aavistus. Meille, jotka elämme 2000-lukua, Jeesuksen Kristuksen ristintyön ja kuoleman voittamisen jälkeistä aikaa, toivo on enemmän kuin aavistus. Se on elävä toivo. Pietari kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.” (1. Piet. 1:3.)

Tämä on totta riippumatta tunteistani. Vaikka kokisin uskoni ja toivoni olemattomaksi, Ylösnoussut lupaa viedä minut kotiin — niin sinutkin.

Jorma Kalajoki
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024