10. ELOKUUTA

Kunpa kansani kuuntelisi minua, Israel kulkisi minun teitäni! • Ps. 81:14, Uusi testamentti ja Psalmit

Kuulla ja kuunnella. Arkikielessä noita sanoja käytetään rinnakkain ja samaakin tarkoittaen. Pohjimmiltaan ne kuitenkin eroavat paljon.

Jokainen, jolla on lapsia, on varmasti huomannut, miten ”valikoiva kuulo” lapsilla voi olla. Lapsi kyllä kuulee, mitä sanot, muttei reagoi sanomaasi. Sanasi menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä ”valikoivaa kuuloa” ole vain lapsilla, kyllä me aikuisetkin osaamme oikein hyvin kuulla kuuntelematta lainkaan — sekä toisiamme että Jumalaa.

Psalminkirjoittaja muistuttaa kuulijoilleen, että Jumala on puhunut heille, kansalleen. Hän on puhunut sekä sanoilla että teoilla. Orjuudessa ollut kansa huusi hädässään Jumalaansa apuun. Jumala kuuli kansansa avunhuudot ja auttoi. Hän vastasi ja pelasti. Tässä raamatunkohdassa käytetty kuuntelemista tarkoittava heprean kielen verbi sisältää ajatuksen kuuntelemisesta, joka johtaa toimintaan. Jumalan kuunteleminen saa muuttamaan suuntaa, lähtemään Jumalan teille.

Jumala kuuntelee. Hän on juuri nyt valmis toimimaan sinun ja minun parhaaksi. Kysymys kuuluukin: kuuntelemmeko me häntä?

Malla Lepistö
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

9. ELOKUUTA

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. • Ps. 81:11

Tuntuu kummalliselta, että vaikka israelilaiset olivat nähneet kaikki suuret ihmeet, joita Jumala teki, kun päästi kansansa pois Egyptin orjuudesta, heidän luottamuksensa Jumalaan sammui ensimmäisissä vaikeuksissa autiomaavaelluksella.

Samalla tämä kuvaa hyvin sitä, millainen ihmisen sydän on. Se on epäuskoinen, pelkoon ja huoleen taipuvainen. Omiin mahdollisuuksiin ja voimiin katsova.
Israelin kansan tuli itse avata suunsa, vaikka Jumala olikin valmistanut kaiken ruoan, juoman ja suojan valmiiksi jokaiseen päivään.

Psalminkirjoittajan kuva on vähän huvittava ja hellyttävä. Pienet avuttomat linnunpoikasetkin avaavat suunsa saadakseen ruoan emon nokasta, mutta israelilaiset tuntuivat olevan kyvyttömiä siihenkin.

Jumala on luvannut antaa kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Ei ainoastaan tänään vaan kaikkina elämämme tulevina päivinä. Saamme siis tänään avata suumme ja ottaa vastaan hänen huolenpitonsa.

Herra, armahda minua epäuskossani ja anna minulle uusi sydän, joka luottaa sinuun kaikissa tilanteissa. Vain sinä voit sen tehdä. Kiitos kaikesta huolenpidosta, jota olen saanut kokea koko elämäni ajan. Aamen.

Merja Lehtinen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

8. ELOKUUTA

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! • Jes. 55:6

Näin elokuussa, monien koululaisten viimeisellä lomaviikolla voi tulla mieleen ajatus: ”Nauti kesästä, kun se vielä on mahdollista!” Se on konkreettista. Kohta se kesä on ihan oikeasti ohi.

Kristillisen maailmankatsomuksen mukaan jokainen hetki maailmanhistoriassa on ainutkertainen. Entiseen ei ole enää paluuta. Tehtyä virhettä ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka miettii, että tekisi toisin, jos saisi vielä mahdollisuuden. Ei ole myöskään tarvetta palata entiseen. Juuri nyt on mahdollisuus huutaa Herraa avuksi: hänen anteeksiantonsa on runsas. (Jes. 55:7.)

Panu Haavisto
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

7. ELOKUUTA

Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: ’Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta.’” • Ilm. 3:1–2

Ilmestyskirjassa halutaan useassa kohdassa herätellä seurakuntia ja kristittyjä yleensäkin. Jumala haluaa, että valvomme, että lampussamme on öljyä silloin, kun Herran päivä koittaa. Sardeksen seurakunnasta sanotaan, että elävän
maineestaan huolimatta se on kuolemassa. Tällainen hädin tuskin elossa olemisen mielikuva — tai ainakin pelko siitä — herää varmaan helposti paikoitellen omissakin seurakunnissamme.

Kuitenkin teksti antaa toivoa siitä, että tämmöisenkin puutteellisen ja jopa ”kuolleen” seurakunnan joukossa on elämää, eläviä kristittyjä. Heille — ja samalla meille — annetaan toivoa, heitä kehotetaan Jumalalle otollisiin tekoihin.

Päivän teksti suorastaan pakottaa jatkamaan lukemista seuraaviin jakeisiin, joista Jumalan tahto (ja kirjoituksen tarkoitus) selviää: seurakunnan tulisi palata ”ensirakkauden” tielle, tehdä parannus ja valvoa. Näin toimien puutteellinenkin seurakunta ja kristitty saa uskoa voittoon — siihen, että vaatteemme ovat armon vaikutuksesta valkeat ja nimemme elämän kirjassa. Tässä on aihetta iloon tänäänkin.

Heimo Lajunen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

6. ELOKUUTA

Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. • Jer. 18:6

Jeremia ihmettelee ja tulkitsee savenvalajan työskentelyä. Niin tekee myös apostoli Paavali: ”Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?” (Room. 9:21.)

Paavalin ja Jeremian tekstejä on tulkittu monin tavoin. Kuulostaako tutulta esimerkiksi tällainen kyseleminen: ”Millainen astia sinä olet? Oletko särkynyt, korjattu tai jopa ehjä tänään?” Huolimattomasti tulkittu savivertaus johtaa jorpakkoon. Pahimmillaan sellaisella voi satuttaa kipeästi. Savivertaus ei kelpaa arkeen eikä juhlaan, jos sen varjolla väheksytään, alistetaan tai lannistetaan erilaisia väestöryhmiä, toisia ihmisiä tai jopa itseä.

Vertaukset savenvalajasta korostavat Jumalan olemusta, hänen kaikkivaltiuttaan, suvereniteettiaan. Mutta me erilaiset ihmiset, jotka olemme muovatut samasta savesta, emme saa nöyryyttää emmekä särkeä toisiamme.

Paavali kirjoittaa: ”Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.” (Room. 10:12.)

Mika Lahtinen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024