22. LOKAKUUTA

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin — vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä.” • Jer. 3:14

Tässä Jumala kehottaa Jeremian sanoin luopumaan epäjumalista ja palaamaan takaisin Jumalan kasvojen eteen. Mietin, mitä tämä merkitse minulle ja meidän aikamme seurakunnalle.

Joudun myöntämään rikkovani Jumalan tahtoa monin tavoin, mutta samalla ymmärrän Jumalan pitävän minusta kiinni ja lupaavan, että saan palata ja olla hänen omansa. Ei ole niin suurta syntiä tai rikkomusta, ettei Jumala voisi antaa sitä anteeksi.

Jumala kohtaa meidät yksilöinä ja tahtoo, että teemme henkilökohtaisen ratkaisun suhteessamme häneen. Emme voi turvautua siihen, että ympärillämme on muita uskovia, emmekä heidän uskoonsa. Hän kysyy vain sinun uskoasi, ja vain sillä on merkitystä sinun iankaikkisuutesi kannalta.

Sinusta voi tuntua siltä, että kukaan ympärilläsi ei jaa uskoasi. Jumala kuitenkin lupaa, että jokaiselle meistä on paikka Jumalan seurakunnassa. Siionilla tarkoitetaan paitsi Jerusalemia ja sen asukkaita, myös kristillistä seurakuntaa.

Jukka Vasara
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

21. LOKAKUUTA

Kuninkaittenkin edessä kerron arkailematta sinun liitostasi. · Ps. 119:46

Psalmi 119 on kenties maailman upein ylistys Jumalan sanan tärkeydestä, voimasta, viisaudesta ja suojasta. 176 jakeen verran siinä hehkutetaan Raamatun arvoa.

Olisi ollut hienoa tavata tämän psalmin kirjoittaja, nähdä hänen olemuksensa ja se ilo, jota Jumalan sana häneen synnytti ahdingonkin keskellä. Samoin hänen kiihkeä halunsa oppia lisää ja pysyä Sanassa kiinni. Sana teki hänet myös rohkeaksi, jopa kuninkaitten edessä. Jumalan sanan ahkeralla tutkimisella ja kasvavalla tuntemisella on mitä ilmeisimmin yhteys hänen rohkeuteensa.

Mieti Pietaria. Kolme vuotta hän luuli olevansa urhea Jeesuksen seuraaja, mutta tiukan paikan tullen hän olikin kieltäjä. Myöhemmin Jeesuksen todellisen luonteen tunteminen ja Pyhä Henki muuttivat hänetkin rohkeaksi. Aikanaan tuo entinen arkajalka kehotti olemaan aina valmiina vastaamaan kysyjille, mihin toivomme perustuu, vaikka siitä joutuisi kärsimään. Rohkeasti mutta rauhassa ja kunnioittavasti, ei rehvastellen. (1. Piet. 3:15–17.)

Todellinen huoli ei olekaan se, olenko rohkea ja osaanko vastata, vaan elänkö niin riippuvaisena Jumalan sanoista ja Jeesuksen läheisyydestä, että se paistaa elämästäni tavalla, joka saa toiset kyselemään, mistä se johtuu.

Ja mitä sanoikaan Jeesus? Älkää murehtiko etukäteen, jos joudutte viranomaisten eteen hänen tähtensä. Pyhä Henki antaa silloin sanat suuhun. (Mark. 13:11.)

Anna-Liisa Valtavaara
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

20. LOKAKUUTA

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” • Room. 1:16–17

Millaisia ajatuksia nousee mieleesi, kun haluaisit kertoa jollekulle evankeliumin Jeesuksesta, eli miten hän voi löytää yhteyden Jumalaan? Miksi Paavali ei hävennyt evankeliumia ja siitä puhumista?

Korinttilaisille hän kertoo välittävänsä evankeliumia kaikille kaikkialla sen tähden, että on itsekin siitä osallinen (1. Kor. 9:19–23). Jeesukseen uskovana olen aina yhtä riippuvainen evankeliumista kuin toinen ihminen, jolle evankeliumia välitän. Syntisiä olemme molemmat, mutta Jeesukseen turvaavana olen armahdettu syntinen. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Häneen uskova on sataprosenttisen armahdettu ja sataprosenttisen syntinen. Totta molemmat puolet.

Jumalan pelastava voima on evankeliumi Jeesuksesta, ei sen kertoja. Sana voima on alkukielellä dunamis, siinä on voima itsessään. Se ei tarvitse ulkopuolista voimaa tai tehokeinoja. Evankeliumi on aina puhdas ja voimakas. Siksi Paavali ei sitä häpeä.
Omassa elämässään hänellä oli paljon hävettävää ja kaduttavaa. Siihen hän tarvitsi Jeesuksen armoa ja anteeksiantamusta, ja niin tarvitsen minäkin.

Olemme saviruukkuja, joiden sisällä Jeesus on valona. Kirkkaimmin valo loistaa halkeamista ja rei’istä. Ei hävetä evankeliumia eikä omia virheitämme; ne kertovat, miksi tarvitsemme Jeesusta.

Arto Valkeapää
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024