12. HELMIKUUTA

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, – – Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. • 1. Kor. 13:4, 7

Rakkaus — maailmaa muuttava sana, joka tuo ihmisiä yhteen ja myös erottaa. Sanaa rakkaus käytetään monissa yhteyksissä ja tarkoituksissa, kuten kuvaamaan hetken huumaa, ystävyyttä tai jopa perustetta satuttaa jotakuta toista.

Kuitenkin rakkaus on enemmän kuin tunne tai hetken leijaileva pilvi. Välillä minua harmittaa, kun tuota sanaa käytetään niin paljon mutta ei avata tai perustella. Tässä raamatunkohdassa piirretään kuva rakkaudesta, joka tahtoo, mutta se ei korosta itseään.

Kuule, kun rakkaus sanoo: ”Olen kärsivällinen ja lempeä, en kersku enkä kadehdi. Kaikessa kestän, uskon, toivon ja kärsin.” Rakkaus on pitkäjännitteistä, erilaiset vaiheet kestävää ja hyvään pyrkivää. Kaikessa rakkaus haluaisi olla läsnä, mutta se ei ole kaikkea. Rakkaus näkee senkin, missä toimitaan väärin, mutta sitä se ei ole. Rakkaus tulee vasta vääryyden jälkeen — näkee särkyneen, antaa anteeksi ja ohjaa uuteen alkuun. Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:16).

Lue jae kerran niin, että vaihdat rakkaus-sanan tilalle Jumalan.

Kun me ihmiset emme pysty toteuttamaan tällaista rakkautta, Jumala pystyy. Jumala haluaa olla kaikessa läsnä, tänäänkin. Anna hänen rakkautensa muuttaa itseäsi ja lähelläsi olevia. Miten Jumala on osoittanut rakkauttaan sinulle? Miten hänen rakkautensa näkyy elämässäsi?

Säde Suutari
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

11. HELMIKUUTA

Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. • Ps. 31:3

Pieni lapsi juoksee pelästyneenä isänsä luo. ”Isi, apua! Kuuntele nyt, mitä tapahtui!”

Jotakin samankaltaista on tuossa psalmissa, Daavidin hätäisessä huudossa Jumalan puoleen. Ilmaus ”kuule minua” on hepreankielisessä alkutekstissä hyvin konkreettinen pyyntö, ’käännä korvasi puoleeni’. Daavid tarvitsee juuri nyt Jumalan jakamattoman huomion.

Omassa ahdistuksessaan Daavid käyttää kuvia, jotka ovat hänelle tuttuja. Vuoristojen kalliot koloineen ja luolineen olivat tavallisia pakopaikkoja, joista löytyi turva. Sieltä vihollisen oli vaikea etsiä pakenijaa. Niissä Daavid oli itsekin piilotellut. Siksi hän sanoo Jumalalle: ”Ole minulle kallio.”

Kun Daavid on purkanut olonsa Jumalalle, hänen tekstinsä sävy muuttuu. Hädän tilalle näyttää tulevan luottamus ja rauha. ”Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua.” (Ps. 31:4.)

Millainen on sinun mielikuvasi turvapaikasta? Mihin juuri tänään tarvitset turvaa? Mitä sinä sanot Jumalalle: ”Ole minulle...”

Olet turvassa tänään. Jumala on suojasi ja kalliosi.

Ulla Saunaluoma
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Ensi viikolla alkaa Helsingin Vanhan kirkon Stadin sydän -tapahtumassa kolmen perättäisen tiistain opetusillat. Mukan on myös yhteistä rukousta! 😃🙏 Lea Kujanpää ja Eero Junkkaala opettavat ja Tove ja Jukka Leppilampi musisoivat. Tule kuulolle ja viihtymään, hieno ilta tulossa!

#raamattuopetus #rukous #musiikki #kansanraamattuseura #sana #hengellisyys