10. MAALISKUUTA

Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo. 5. Moos. 8:2–3

Jumala näyttää johdattavan elämäämme suvereenisti, vaikkei se siltä aina tunnukaan. Erityisen vaikeilta tuntuvat ne hetket tai elämänvaiheet, jolloin Jumala tuntuu puhuvan poissa olemisellaan. Hän näyttää joskus sallivan inhimillisesti katsottuna sietämättömiä vaiheita ja uskomattomia kipuja. ”Koettelee, vaan ei hylkää Herra.”

Testaako Jumala meitä? Ainakin näyttää testaavan omaa kansaansa autiomaavaelluksella. Jumalalla näyttää olevan varattuna kullekin kansalle ja vaeltajalle omat vaivansa ja vaaranpaikkansa. Hän näyttää johdattavan ja myös ruokkivan kansaansa niin kuin meitäkin oikea-aikaisesti mannalla. Kuitenkaan mannallakaan ruokkiminen ei jää tärkeimmäksi. Jumala muistuttaa meitä tässä kohdassa siitä, ettei kaikki maallinen, ei ruokakaan, ole sittenkään tärkeintä, vaan se mitä Jumala on itse sanonut.

Mitä, Jumala, puhut minulle tänään?

Heitän oman tahtoni sinun tahtosi ja johdatuksesi varaan.

Mirja Kontio
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

9. MAALISKUUTA

Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini. Ps. 25:18

Tästä psalmista paistaa nöyryys. Voit lukea sen kokonaan. Daavid on nöyrä pyytäessään anteeksi syntejään, jotka hän jakeessa 11 tunnustaa suuriksi. Hän ei pyydä vain itselleen, vaan psalmin lopussa hän pyytää Jumalaa vapauttamaan koko Israelin kaikesta hädästä.

Jos emme jaksa rukoilla muuta, voimme rukoilla Daavidin tapaan nöyrästi: ”Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini.”

Tuossa lyhyessä rukouksessahan on kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Ahdistunut ihminen pyytää, että Jumala katsoo kärsivän puoleen ja antaa kaikki synnit anteeksi. Ja Jumala kuulee. Jeesuksessa Kristuksessa, aamen!

Anne Kocarová
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

8. MAALISKUUTA

Kuka on se mies, joka Herraa pelkää — sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava. Ps. 25:12, KR33

Meidän on usein tehtävä valintoja elämässämme. Ne ovat joko hetkeen liittyviä, kuten otammeko kasvis- vai lohikeiton, tai kauaskantoisia, kuten mihin turvaamme, kenen kanssa tahdomme jakaa elämämme matkan. ”Herran pelko on viisauden alku”, sanotaan psalmissa 111.

Miksi Herraa pitäisi pelätä, ja miksi se olisi vieläpä viisasta?

Herran pelko kuulostaa varmaan nykyään jotenkin vanhahtavalta käsitteeltä. Olemme kuitenkin pyhän edessä. Siinä pelossa kartetaan vääriä tekoja ja annetaan kunnia Jumalalle. Herra on itse antanut meille ohjeeksi käskyt, joita tulisi noudattaa. Ne suojelevat meitä ja lähimmäistämme sekä varjelevat meitä joutumasta eroon hänestä. Jumala on rakkaus, ja hän karkottaa pahan, jonka Jeesus on voittanut ristillä. Me saamme omistaa armon ja rauhan.

Joudumme jokapäiväisessä elämässä tilanteisiin, joissa on tehtävä ratkaisuja, otettava kantaa puolesta tai vastaan. On suurenmoista taivaltaa matkaa yhdessä taivaallisen Isän kanssa ja pyytää neuvoja ja viisautta valintoihimme. Ainahan me emme ymmärrä oikein, tai emme tahdo ymmärtää, jos oma mieli haluaa vähän poiketa reitiltä. Kun ohjat on annettu isompiin käsiin, meidät palautetaan taas ruotuun.

Jumala on luvannut johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen (Jer. 31:9). Hän vie meitä välillä tasaista tietä, välillä kinttupolkuja ja joskus jopa kantaa sylissä pahimpien paikkojen yli.

Rukoillaan tänäänkin Anna-Mari Kaskisen sanoin: ”Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään.”

Salme Karttunen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024