21. LOKAKUUTA

Kuninkaittenkin edessä kerron arkailematta sinun liitostasi. · Ps. 119:46

Psalmi 119 on kenties maailman upein ylistys Jumalan sanan tärkeydestä, voimasta, viisaudesta ja suojasta. 176 jakeen verran siinä hehkutetaan Raamatun arvoa.

Olisi ollut hienoa tavata tämän psalmin kirjoittaja, nähdä hänen olemuksensa ja se ilo, jota Jumalan sana häneen synnytti ahdingonkin keskellä. Samoin hänen kiihkeä halunsa oppia lisää ja pysyä Sanassa kiinni. Sana teki hänet myös rohkeaksi, jopa kuninkaitten edessä. Jumalan sanan ahkeralla tutkimisella ja kasvavalla tuntemisella on mitä ilmeisimmin yhteys hänen rohkeuteensa.

Mieti Pietaria. Kolme vuotta hän luuli olevansa urhea Jeesuksen seuraaja, mutta tiukan paikan tullen hän olikin kieltäjä. Myöhemmin Jeesuksen todellisen luonteen tunteminen ja Pyhä Henki muuttivat hänetkin rohkeaksi. Aikanaan tuo entinen arkajalka kehotti olemaan aina valmiina vastaamaan kysyjille, mihin toivomme perustuu, vaikka siitä joutuisi kärsimään. Rohkeasti mutta rauhassa ja kunnioittavasti, ei rehvastellen. (1. Piet. 3:15–17.)

Todellinen huoli ei olekaan se, olenko rohkea ja osaanko vastata, vaan elänkö niin riippuvaisena Jumalan sanoista ja Jeesuksen läheisyydestä, että se paistaa elämästäni tavalla, joka saa toiset kyselemään, mistä se johtuu.

Ja mitä sanoikaan Jeesus? Älkää murehtiko etukäteen, jos joudutte viranomaisten eteen hänen tähtensä. Pyhä Henki antaa silloin sanat suuhun. (Mark. 13:11.)

Anna-Liisa Valtavaara
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

20. LOKAKUUTA

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” • Room. 1:16–17

Millaisia ajatuksia nousee mieleesi, kun haluaisit kertoa jollekulle evankeliumin Jeesuksesta, eli miten hän voi löytää yhteyden Jumalaan? Miksi Paavali ei hävennyt evankeliumia ja siitä puhumista?

Korinttilaisille hän kertoo välittävänsä evankeliumia kaikille kaikkialla sen tähden, että on itsekin siitä osallinen (1. Kor. 9:19–23). Jeesukseen uskovana olen aina yhtä riippuvainen evankeliumista kuin toinen ihminen, jolle evankeliumia välitän. Syntisiä olemme molemmat, mutta Jeesukseen turvaavana olen armahdettu syntinen. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Häneen uskova on sataprosenttisen armahdettu ja sataprosenttisen syntinen. Totta molemmat puolet.

Jumalan pelastava voima on evankeliumi Jeesuksesta, ei sen kertoja. Sana voima on alkukielellä dunamis, siinä on voima itsessään. Se ei tarvitse ulkopuolista voimaa tai tehokeinoja. Evankeliumi on aina puhdas ja voimakas. Siksi Paavali ei sitä häpeä.
Omassa elämässään hänellä oli paljon hävettävää ja kaduttavaa. Siihen hän tarvitsi Jeesuksen armoa ja anteeksiantamusta, ja niin tarvitsen minäkin.

Olemme saviruukkuja, joiden sisällä Jeesus on valona. Kirkkaimmin valo loistaa halkeamista ja rei’istä. Ei hävetä evankeliumia eikä omia virheitämme; ne kertovat, miksi tarvitsemme Jeesusta.

Arto Valkeapää
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

19. LOKAKUUTA

Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen. Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, uskollinen kaikissa teoissaan. • Ps. 145:13

Sukupolvien ketju voi olla siunauksen ketju. Sukupolvelta toiselle siirtyvät niin hyvät kuin huonotkin asiat. Puhutaan myös sukukirouksista, kun pahan kierre jatkuu aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti.

Pahan kierre on katkaistavissa, katkeruuden ja vihan juurisyyt voidaan kaivaa ylös ja käsitellä, on mahdollista tehdä sovinto. Silloin ei enää mikään katkeruuden juuri pääse vahingoittamaan yhteyttä. Joskus menneitten penkominen voi satuttaa liikaa. Siinä tapauksessa on parempi sopia riidat ja katsoa eteenpäin.

Perhesuhteissa on pyrittävä rauhaan kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu. Ja totta: Jumala on uskollinen. Siunauksen ketju elää totuudessa ja rakkaudessa, ristisidoksena ovat anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen. Jumalan armo kestää riuhtomisemme.

Emme kykene omin voimin taistelemaan syntiä, perkelettä ja tuhovoimia vastaan. Meitä kurjia syntisiä varten onkin pystytetty turvapaikka, Jumalan Pojan ristinpuu Golgatalla. Tuohon ristiin kilpistyvät kaikki vallat ja voimat, jotka yrittävät riistää uskovalta sielunrauhan. ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38–39).

Kaisa Tuikkanen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024