12. SYYSKUUTA

Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa. Ps. 46:11

Tässä ajassa on paljon syytä huoleen. Tiedotusvälineet pitävät meitä ajan tasalla, ja välillä oma mielenrauha on lujilla. Meneekö kaikki vain huonompaan suuntaan?

On kuitenkin olemassa toivon näkökulma, josta Raamattu puhuu. ”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä” (Room. 12:12). Ja vielä: ”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (Room. 15:13). Molemmissa kohdissa toivo yhdistetään iloon. Toivo on meille elämän perusvoimavara. Se saa meidät luottamaan Jumalaan; siihen, että hän on rakkaus.

Emme saa pienentää Jumalaa ajatuksissamme sellaiseksi, että hän on voimaton eikä puutu asioihin. Hän on kaikkeuden ylläpitäjä, kaiken luoja, kaikkialla läsnä, vaikka maa järkkyy, kansojen meri kuohuu. ”Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään” (Ps. 46:10). ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11). Meillä on rauhan Jumala.

Jatkuva murehtiminen syö voimiamme, tuhoaa ilon. Rukous Jumalan luoman maailman puolesta antaa oikeaa perspektiiviä, toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen.

Aulikki Happonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

11. SYYSKUUTA

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. • Gal. 6:2

Paavali on Galatalaiskirjeessään jo varoittanut seurakuntaa Mooseksen lain ja lihan orjuudesta. Viidennessä luvussa hän on tiivistänyt lain yhteen käskyyn ja kehottanut rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään (Gal. 5:14). Sekä luvussa 5 että luvussa 6 hän puhuu Hengen ohjauksessa olemisesta, mihin myös liittyy kehotus kantaa toisten taakkoja.

Varmaankin jokainen meistä on elämänsä varrella kantanut jossain määrin toisten taakkoja. Olemme maan päällä ainakin osittain lähimmäisiä varten. On monia käytännön tapoja osoittaa välittämistä, vaikkapa tarjoutuminen muuttoavuksi tai kauppareissu ikäihmisen puolesta.

Toisaalta muiden ihmisten taakkojen kantaminen voi olla hyvinkin kuluttavaa, jos kyse on esimerkiksi henkistä tukea tarvitsevasta sukulaisesta tai ystävästä. Voimme kuunnella, mutta lopulta tärkeintä on olla esirukoilijana. Emme voi eikä meidän tulekaan ottaa toisten tunteita omiksemme. Sen sijaan voimme jättää omamme ja toisten huolet Herralle. Hän on ne jo kertaalleen ristillä kantanut.

Ilkka Enkenberg
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Seurakunta on luonteva taho tarjoamaan levon ja hiljentymisen mahdollisuus😇🌅sitä kaipaaville. Lue lisää Lea Kujanpään rukousretriitistä ja palveluista ja tilaa seurakuntaasi hiljainen retriitti
https://kansanraamattuseura.fi/henkilot/kujanpaa-lea/

#retriitti #rukous #rauha #lepo #kansanraamattuseura #leakujanpaa

10. SYYSKUUTA

Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat. • Ps. 127:2

Herra antaa meille silloinkin, kun nukumme; silloinkin, kun emme ajattele emmekä ymmärrä ja olemme eksyksissä. Vanhat viisaat kehottavat jättämään asiat Jumalan haltuun levollisen huolettomasti.

Nämä kehotukset ovat erityisen tarpeellisia meille monille, joiden koko elämä koostuu jatkuvasta ponnistelusta. Ja meille, jotka työelämän jälkeen yritämme nauttia rennoista eläkepäivistä, mutta yhä kannamme huolta asioista, läheisistä, lapsista, lastenlapsista, kaikesta.

Jotkut meistä ovat ammattimurehtijoita. Murehdimme menneestä. Hätäilemme tulevaisuudesta. Kannamme paineita tästä päivästä. Kipeitä muistoja, työtä ja puuhaa riittää. Elämä on täynnä epävarmuutta. Sellaista elämänmeno on. Mutta jatkuvalla raatamisella, pingottuneella yrittämisellä ja suremisella emme saavuta mielen tasapainoa, sisäistä rauhaa.

Hengellisen elämän ydin on lepo, rentous, luottamus. Olemme Jumalan kädessä.
Mestari Eckhart puhuu takertumattomuudesta. Meidän ei pidä takertua mihinkään. Ei rahaan, ei työhön, ei kehenkään ihmiseen. Ei murehtimiseen eikä kadehtimiseen, ei ajatusrakennelmiimme, ei onnen tavoitteluun. Ei edes tietynlaiseen tuttuun hengellisyyteen. Ei siihenkään, mitä kuvittelemme ymmärtävämme Jumalasta.

Meidän tulee päästää irti kaikesta, mikä sitoo meitä. Silloin olemme vapaita ottamaan vastaan sen, mitä Herra antaa, ja luopumaan siitä, mitä hän ottaa.

Tapio Aaltonen
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024