Monimuotoinen rukous 3.–4.11. Vivamossa.

Tule levähtämään rukouksen äärellä. Samalla saat virikkeitä siitä, miten voit madaltaa kynnystä rukoilla ja toteuttaa sitä erilaisin, luovin tavoin. Kokeilet koulutuksessa erilaisia rukoustapoja. Aidon osallistujakokemuksen kautta saat rohkeutta ottaa niitä käyttöön seurakunnassasi.

Kouluttajat:
Kouluttajina toimivat Virpi Nyman, Päivi Peittola ja Kristiina Tanhua-Laiho.

Ilmoittautuminen 26.10. mennessä.

Lisätiedot: https://kansanraamattuseura.fi/monimuotoinen-rukous/

14. LOKAKUUTA

Siunatkoon Jumala meitä, ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.• Ps. 67:8

Mitä vastaat, jos joku kysyy, millä tavalla Jumala on siunannut sinua?

Kenties kerrot hänelle elämäsi hyvistä asioista. Mahdollisesti mainitset myös niistä vaikeista ja kipeistä asioista, jotka ajan kuluessa ovat paljastuneet kaikesta huolimatta siunauksiksi.

Psalmin 67 kirjoittaja aloittaa lainauksella tutusta Herran siunauksesta, jonka Jumala itse opetti Moosekselle (4. Moos. 6:22–27). Se oli alun perin tarkoitettu tilanteisiin, joissa papit siunasivat Israelin kansaa. Tässä psalmissa Jumalan siunaus ei rajoitukaan vain heihin, vaan laajenee koskemaan kaikkia kansoja maan ääriin asti.

Eikö kuulostakin tutulta? Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän ennen palaamistaan Isän luo. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19). Jokaisella meistä on tässä tehtävässä oma paikkamme.

Psalmi 67 on oikeastaan lähetyspsalmi, joka kutsuu meitä jakamaan eteenpäin Jumalalta saamaamme siunausta, hänen läsnäoloaan ja rakkauttaan. Tavoite on lausuttu psalmin viimeisissä sanoissa: ”...palvelkoot häntä kaikki maan ääret.”

Sinun ei tarvitse lähteä maan ääriin asti, jotta voit välittää Jumalan rakkautta. Kulje rukoillen ja jaa sitä heille, joita kohtaat. Siunatkoon Jumala sinua siinä.

Ulla Saunaluoma
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

13. LOKAKUUTA

Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Jer. 1:7–8

Ei minusta ole siihen. En minä osaa. En ole käynyt oikeita kouluja. Jumalan kutsun edessä löydämme monia (teko-)syitä, joiden vuoksi emme voi tarttua kutsuun. Katselemme ympärillemme ja toteamme, että on monia muita, sopivampia ja koulutetumpia kuin me.

Raamatusta löytyy kohtalotovereita. Mooseksella oli hidas puhe ja kankea kieli. Gideon oli vähäpätöistä sukua ja perheen nuorin. Jesajalla oli saastaiset huulet. Jeremia oli nuori eikä osannut puhua. Näin he siis itse ajattelivat, mutta Jumalalla oli toisenlaiset ajatukset.

Jumala voi joskus antaa ihmistä suuremman tehtävän. Jeremian kohdalla se tarkoitti kutsua profeetaksi, Jumalan äänitorveksi kuninkaiden, pappien ja kansan keskelle. ”Mene ja puhu.” Haastavassa tehtävässään Jeremia sai kuitenkin kokea, että mihin Jumala kutsuu ja lähettää, siihen hän myös varustaa. Hänelle annettiin tarvittava lujuus, rohkeus ja oikeat sanat. Tehtävä ei ollut helppo, mutta Jumalan lupaukset kantoivat.

Mikään inhimillinen heikkous tai puute ei ole este Jumalan valtakunnan työssä. Jumalan käsissä heikkokin saviruukku voi heijastaa suurta kirkkautta. Kun ihminen on pieni, Jumala saa olla suuri. Herra lupaa läsnäolonsa ja suojansa. Hänen kanssaan voi rohkeasti ottaa askelia myös tuntemattomalla maaperällä. Hän varustaa ja vahvistaa.

Satu Salo
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024