1. KESÄKUUTA

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen. • Room. 11:36

Jumala loi sanallaan koko maailmankaikkeuden. Meidät on luotu Jeesuksen Kristuksen välityksellä Jumalan kuvaksi tähän maailmaan, hänen yhteyteensä ja läheisyyteensä.

Jumala on elämän antaja. Me olemme hänen tahdostaan luodut. ”Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.” (Ilm. 4:11.)

Jeesus Kristus on elämän ylläpitäjä. Hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla” (Hepr. 1:3). Kaikki elämämme päivät ovat hänen kädessään ja tiedossaan.

Herra on myös ennalleen asettaja. Jumalan elävä Sana, Jeesus, Kristus, tekee ja luo yhä uutta sanansa kautta. Kun otamme Jeesuksen sydämeemme, synnymme uudesti, ylhäältä, ja meistä tulee uusia luomuksia. Jeesus tietää ja tuntee elämämme haasteet ja kipukohdat. Hän parantaa, lohduttaa ja luo uutta elämässämme sanansa kautta.

”Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5). Jeesus on kutsunut sinut ja minut nimeltä seuraamaan häntä. Hän vahvistaa, auttaa ja tukee meitä vakaalla, lujalla kädellään. Jumala on vuodattanut sydämiimme rakkautensa, Pyhän Hengen.

Saamme tänäänkin jättää koko elämämme kaikkivaltiaan Jumalan turvallisiin käsiin.

Kristiina Tanhua-Laiho
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

Miten uskoa tulisi lähestyä, järkeillen ja todistuksia hakien vai tunteen palolla ja fiiliksillä? Tuomas Enbuske ja Eija-Riitta Korhola-Dunderfelt pohtivat ihmisten erilaista suhdetta ja suhtautumista uskoon Sanan Suvipäivillä Lahden Ristinkirkolla 13.6. Tule kuuntelemaan ja pohtimaan, mikä sinun suhteesi on uskoon.
Suvipäivillä on paljon ohjelmaa, katso koko päivän ohjelma:
https://kansanraamattuseura.fi/osallistu-tai-tilaa/kesajuhlat/

#kesajuhlat #suvipaivat #lahdenseurakunnat #kansanraamattuseura #usko #tuomasenbuske #eijariittakorhola

31. TOUKOKUUTA

Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo. • Ps. 95:6–7

Kaikella luodulla on paikkansa suhteessa toisiin ja Luojaan. Ihmisen paikka on polvistua ja nöyrtyä tunnustamaan vajavaisuutensa Luojansa edessä.

Israelin kansan historiassa voidaan nähdä eri vaiheita: kansa elää Jumalan johdatuksessa ja voi hyvin; se tulee itseriittoiseksi, alkaa turvautua omaan viisauteensa ja vieraisiin jumaliin ja unohtaa pelastajansa; Jumala katsoo paatumusta ja harhailua aikansa kutsuen kansaansa takaisin johdatuksensa ja suojeluksensa piiriin; usein vasta pakon edessä, kun tilanne käy liian tukalaksi, kansa suostuu kuuntelemaan Jumalaa ja antautumaan hänen johdatukseensa.
Näemmekö samaa aaltoliikettä omassa historiassamme — niin yksilöinä kuin kansakuntanakin? Mitä vaihetta elämme parhaillaan?

Jumala on pitkämielinen. Hän katsoi Israelin harhailua autiomaassa neljäkymmentä vuotta (Ps. 95:10). Aikansa hän katsoo myös meidän harhailuamme omiin autiomai-himme eksyneinä kansakuntina ja yksilöinä. Hän katsoo meitä kaivaten, kutsuu meitä eri tavoin, mutta ei pakota meitä mihinkään.

Kuulemmeko hänen kutsunsa maailman myllerryksissä ja henkilökohtaisen elämämme vaikeuksissa? Suostummeko polvistumaan Luojamme edessä ja myöntämään, että oma ymmärryksemme ei sittenkään yllä niin korkealle kuin hänen tutkimaton viisautensa? Uskallammeko antaa Hyvän Paimenen johdattaa?

Päivi Taipale
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024

30. TOUKOKUUTA

Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala, ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti, kiitetty olkoon sinun pyhä kunnianimesi, ylistämällä ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. • Dan. 3:52, apokryfikirjat

Muistatko Danielin kirjan kertomuksen kolmesta miehestä, jotka kieltäytyivät kumartamasta kuningas Nebukadnessarin teettämää kultaista patsasta?

Rangaistukseksi heidät heitettiin tuliseen uuniin. Tämän päivän teksti on ensimmäinen säkeistö heidän kiitosvirrestään. Sitä ei ole virallisessa raamatunsuomennoksessamme, vaan se on sijoitettu apokryfikirjojen joukkoon.
Miehet lauloivat kiitosta Jumalalle, koska kuumentamisesta huolimatta uunin tuli ei tarttunut heihin lainkaan. Selitys oli siinä, että heidän kanssaan uuniin laskeutui enkeli, joka työnsi pois tulen ja laittoi tilalle viilentävän tuulen.

Olisi luonnollista, että miehet aloittaisivat tuossa tilanteessa laulunsa kiitoksella siitä, että Jumala pelasti heidät. Niin he eivät kuitenkaan tee. Kiitosvirren jatko keskittyy ensimmäisen säkeistön tavoin siihen, millainen Jumala on ja miksi kaikkien on syytä ylistää häntä. Vasta aivan lopussa he mainitsevat pelastumisensa.

Millainen on tänään sinun kiitoksesi ja ylistyksesi, jossa käännät katseen itsestäsi Jumalaan? Millaisilla sanoilla sinä häntä kuvaat?

Ulla Saunaluoma
Mukana matkallasi
Karas-Sana, 2024